Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että
täällä sitä ollaan jo oltu viikon päivät. Miusta tuntuu, että
myö oltais voitu olla täällä vaikka kui monta viikkoo, nyt on jo
niin tuttua liikkua bussilla taikka tinkiä kaupustelijoilta tai
käydä vaihtamassa rahaa. Paras oli kun yks päivä kävin
ruuhka-aikaan tietenkin vaihtaan rahaa pankissa. Siellä oli mustia
ihmisiä koko pankki täynnä ja jonoja oli jos minkä moisia joka
suuntaan, varmaan ehkä 100 ihmistä sisällä! Joku pankin
työntekijä tuli miun luo ja kysyi mitä mie halusin ja ohjasi
valuutanvaihto pisteelle. Siellä mie pääsin sitten suoraan
henkilökunnan luo ja annoin rahat ja laitettiin paperiin tiedot
valuutasta jne. Hän ohjasi miut sitten jonoon, josta saan rahat.
Jonossa oli ehkä noin 10 henkilöä ennen minuu. No meni korkeintaan
viis minuuttia, ja sitten mies sieltä pyysi minua sinne jonon ohi
tiskille ja sain rahani jonottamatta suoraan. Aivan uskomatonta mitä
kohtelua mie sain! Pääsin jonon ohi ja mulla meni ruuhka-aikana
valuutan vaihtoon ehkä max 8 minuuttia! That's what I call a
respect!
Liikenne on täällä Malawissa
vasemman puoleista, joten välillä on ollu vähän vaikeeta tottua
ajatukseen että pitää katsoa VASEMMALLE eikä oikealle, pitää
kävellä vasenta puolta kaduilla ja ohittaa oikealta. Kerran vähän
säikähin kun katoin oikealle ja ei tullu autoa lähin tietä yli ja
vasemmalta tulikin auto (onneksi oli jonki verran matkaa ni pääsin
nopeeta sen edestä veke). Hehheh :D
<---- Pojat hyppeli aidalla..
<--- Joka aamuinen teenkeitto rutiini. Päivän eka työ on siis se, että mennään teen keittoon, ettei vaan kukaan muu kerkeä ensin käyttämään sähköä! Meinaan teen keittäminen vie sähköä niin paljon, että se vie sähköt pois kaikilta koko käytävän huoneista (niinkun ruoan laittokin..) :D
Harjottelu alotettiin tiistaina, ja eka päivä oli ihan mielenkiintoinen vaikka todella outo. Aamulla mentiin kaikki minibussilla terveyskeskukseen, jossa alotettiin aamunavauksella. Opiskelijat opettivat äideille perheen perustamisesta ja sen jälkeen laulettiin perheen perustamisesta laulu. Mä olin ”under five” puolella, jonne oli siis tullut PALJON äitejä lapsien kanssa. Äideillä oli lapsien rokotekortit mukana, johon merkattiin lapsen paino käyrälle ja vähän katseltiin josko lapsi on oikean painoinen vai ali- tai ylipainoinen. Jos lapsi oli alipainoinen annettiin lapselle ekstra A vitamiinia, mutta ei sille mitään muuta sitten tehty, EHKÄ saatettiin antaa jotain terveystapakeskustelua, mutta ei muuta. Vauvojen punnitseminen oli hauska juttu. Siellä oli semmonen koukku, johon lapsi laitettiin roikkumaan. Jos äidillä ei ollu varaa ostaa pussia, niin äiti laittoi vauvan sitten vaan huivia pussina käyttäen roikkumaan koukkuun.
Sitten olin pisteellä, jossa lapsille
annetaan rokotuksia: BCG rokote, jos ei ollu arpea oikeassa kädessä
tai lapsi ei ollu saanu sitä syntyessä. Se tulis antaa ensimmäisten
14pv aikana syntymästä. Sitten annoin PCV, DPT ja Polioita (2-3
tippaa oraalisesti!) paljon! Kun vauva on 9kk ikäinen annetaan
vauvalle Measles-rokote. Rokotuksia antaessa käytettiin
puhdistukseen kylmäkallejen päälle kertynyttä vettä. Siis
pumpuliin otettiin vettä ja sillä pyyhittiin vähän ihoa ja that's
it! Rokotteet säilytettiin kylmälaukuissa, jotta ne pysyisi
kylmänä. Poliota annettiin kaikille saman ”tutti”systeemin läpi
2-3 tippaa oraalisesti. Osaa rokotteista pidettiin kylmäkallejen
päällä olevassa pidikkeessä. Polio oli ainoa rokote joka meni
siinä muutamassa tunnissa pilalle, koska samaa pulloa käytettiin
kaikilla lapsilla ja käden lämpö lämmitti rokotetta ja aiheutti
sen pilaantumisen. Joten siis ne vauvat jotka sai viimisenä Poliota,
ei Polio enää ollut hyvää. Terveyskeskuksella oli vain ei-päteviä
ihmisiä ”töissä” antamassa vauvoille rokotuksia ja mittaamassa
niitä yms. Heidän kanssaan kun työskenteli oli todellakin suurempi
riski että vauva sai useampaan kertaan jotkut rokotteet, koska hyö
ei kauheasti englantia puhunu, ja hyö saatto antaa vauvalle jolle
sie oot antamassa rokotteita esim. polio tipat ilman et sie tiiät
siitä. Opiskelijat siis vaan opetti minuu ja toisiaan (sekä niitä
ei-päteviä työntekijöitä). Eikä kukaan ollut oikeasti vastuussa
opiskelijan tekemisistään! Jotkut opiskelijat saatto antaa äideille
vähän rokoteinformaatiota / terveysohjeita, mutta jotkut taas antoi
vaan rokotteet ja sanoivat että mitä sivuoireita rokotteista voipi
tulla. Välillä oli jännä, kun vauvasta ei oikein erottanut oliko
sillä kuuma vaiko kuumetta, koska vauvat kääritään täällä
varmaan kahteen-neljään fleecehuopaan ettei vauvalle vaan tule
kylmä, vaikka ulkona on 30°C lämmintä! Ja kun vauva on kauheassa
määrässä huopia niin ei ihme että on kuuma! Kaikista parasta
oli, kun yritin antaa BCG-rokotetta oikeaan käteen
ihonalaiskudokseen, niin voit vaan kuvitella miten vaikeeta se on
antaa, jos vauva on pakattu kolmeen huopaan ja kädestä ei näy
muuta kun olkapää (sillon käden suuntaisesti rokote on mahdotonta
antaa)! Eilen yksi poika katsoi eräältä vauvalta silmät ja suun
ja tunnusteli että oli vähän kuumeinen, mutta antoi silti
rokotteet. Että jotenkin tosi jännää, että vaikka vauvalla
sitten olisi jotakin, niin sitten saatetaan ohjata äiti sairaalaan,
mutta annetaan kuitenkin rokotteet. Outoa? Muutenkin, ihan outoa että
kun miun harjottelussa pitäisi nähdä (ja oppia miten niitä
hoidetaan) eri sairauksia mitä lapsilla täällä on malariaa,
kuivumista, aliravitsemusta,... niin joo, kyllä mie niitä NÄEN
mutta ei niille mitään tehdä tuolla! Ohjataan vaan sairaalaan!!
Iltapäivällä sitten käytiin
kylässä, jossa opiskelijat haastatteli yhtä perhettä ja koittavat
ettiä itselleen perheen, johon voivat tehdä kotikäyntejä.
Perheessä pitäisi olla jotakin sairautta ja mielellään lapsia
ja/tai isovanhempia. Kylässä vierailu oli todella todella silmiä
avaava kokemus. Siellä asuvilla ihmisillä, varsinkin lapsilla oli
risat vaatteet, joillain ei housuja ollenkaan tai vaatteet oli sen
näkösiä että niitä oli käytetty vaikka kuinka moni ennen häntä.
Kylässä oli pienen pieni ”kaivo”, josta kyläläiset (40
perhekuntaa) sai juomavetensä. Vesi oli ihan harmaata, siis
todellakin likasta vettä. Ihmisten kodit oli tehty joko tiilestä ja
tiilien väliin oli laitettu mutaa, ja katto päällystetty heinällä,
tiilellä, autonrenkailla, muovipusseilla, tai millä tahansa mitä
vaan löytyi. Osassa taloista oli puiset ovet, osassa ei ollu ovia
ollenkaan, ja osassa ovena käytettiin pahvin palasia. Rikkailla
kyläläisillä oli tiilitalot ja metalliset ikkunat! Mutta kaikkien
talojen katot oli tehty heinästä, tiilistä ja mitä ikinä vaan
oli löytynyt. Kaikilla lapsilla oli jättikokoiset vatsat, siis
todella todella turvonneet. Ja voin vaan kuvitella miten kipeät, kun
itellä oli kanssa yhtenä päivänä turvonnut vatsa tästä
kaikesta peruna määrästä mitä täällä syödään!
Kylästä vähän matkan päässä oli
semmonen ”markkina” paikka, missä osa kojuista/kaupoista oli
tehty puista/rautalangasta tai mitä vaan oli löytynyt jonkin moiset
kehikot ja seinät oli pahvista. Yksi ravintolakin oli pahvista
kokonaan, myös ovi, ja pahviin oli kirjoitettu ”tea room and
restaurant”. Kojut oli ihan sen näkösiä, että ihan niinkun nää
ihmiset yöpyiskin niissä.. Kyläläiset ostaa lähimarkkinoilta
kaupasta vaatteensa, jotka siis heidän täytyy OSTAA. Vaatteet tulee
sinne kaikilta eri järjestöiltä ”meidän maista”. Siis ihan
uskomatonta, että mie jotenkin oon aina aatellu että kun lahjotan
uffille tai fidalle tai mille tahansa järjestölle vaatteita niin ne
tulis afrikkaan jakeluun ilmaseksi, mutta ei. Paikallisten pitää
ostaa ne pilkka hinnalla, mutta jos ei ole rahaa edes ruokaan niin
saatikka sitten vaatteisiin!
No tän harjotteluviikon jälkeen on
pistäminen tullut tutuksia ja oon saanu jokasen vauvan johon oon
koskenu itkemään, mutta kauheesti muuta en ookkaan sitten nähny
tuolla terveyskeskuksessa. Kylässä kahdesti vierailtiin, ja se avas
kyllä miun silmiä ihan eritavalla mitä valokuvat mistään
huonoissa oloissa asuvista koskaan voi avata! Tänään aamulla
myöhästyttiin minibussista vaikka ihan ajoissa oltiin parkkiksella!
Mutta ilmeisesti bussi lähti sitten jo joskus 10 yli 7 tai jotain,
koska siitä ei näkynyt jälkeäkään kun myö sinne 15 yli
tultiin. Huoh! Joskus ne sitten lähtee myöhässä ja joskus
näköjään tälleen ihanan ajoissa! :D No onneksi ei ehditty
bussiin, koska päästiin ostamaan yhdelle Norjalaiselle
vatsalääkettä hänen vatsaongelmiin.
Voiko näitä lapsia olla rakastamatta!!
Hauskinta, mitä kaupungilla on käyny
on kun siellä kävelee niin lapset jää tuijottamaan. Yhen kerran
yks aika nuori tyttö jäi tuijottamaan samalla kun käveli äitinsä
kanssa eteenpäin ja hetken päästä kuului PAM ja tyttö oli
kävelly suoraan päin tolppaa! Auts, tais muuten vähän sattua.. Ei
ollu tainnu tyttö ennen valkosta nähhä tai sit myö oltiin vaan
niin oudonnäkösiä :D Muutenkin aina kun lähtee keskustaan niin
AINA joku Malawilainen tulee jutteleen meille, no yleensä se on joku
mies ja juttelun kohteena olen mie. Yleensä ne haluaa että katon
mitä ne myy siis itse tehtyjä juttuja, jota kaikkialla myydään
melkeen samanlaisia, ainakin saman tyylisiä! :D Tänään sitten
tuli vierailtua puukojupaikassa, jonne ei vaan voi mennä
katselemaan! Jos haluat katsella jotakin niin sun ympärillä on
hetkessä 20 myyjää tarjoamassa omia piirrustuksiaan, töitään,
puuesineitään, huivejaan, ihan mitä vaan siellä nyt myyvätkään.
Tuli ihan kiina fiilis! Minuu ei haitannu ollenkaan ja sain
oikeastaan aika halvalla kivoja juttuja. Paras tapa käydä ostamassa
on sanoa ainakin 6-7 kertaa vähemmän ja päätyä pikkusen
kalliimpaan ja kävellä pois niin kyllä muuten myyvät halvemmalla!
En oo mikään mestari näissä tinkimisissä, mutta ainakin se että
viipyy niiden kaupassa hetken aikaa ja sit kävelee pois kun hyö
sanoo nii älyttömän kalliita hintoja toimii...
Täällä Malawissa ollessa on kyllä
todellakin sosiaalistunut! Täällä ei kyllä pysty oleen vaan
omassa rauhassa, tai pystyy jos lähtee kaupunkiin! Mutta omassa
huoneessaankaan ei voi olla yksin omassa hiljasessa rauhassa. Meinaan
nää malawilaiset vierailee joka päivä meidän huoneessa. Joka
ilta sit kun mennään nukkumaan ollaan ilosia että vihdoinkin
omarauha! Meinaa välillä on ihan rasittavaa kun yrittää tehdä
koulujuttuja tai vaikka jutella jonkun ystävän kanssa skypessä
niin joku koputtaa ja tulee vierailemaan, sit täytyy jaksaa viettää
aikaa vierailijan kanssa. Sillon kun ei kaipaa ketään niin sillon
tänne lampsii kauhee lössi väkeä, ja sillon kun kaipaisi kaikkia
niin ketään ei näy mailla halmeilla!! :D Kyllä mekin sit ollaan
koitettu päästä afrikkalaiseen rytmiin ja vierailla niiden
huoneissa, mutta nyt tällä viikolla ei oo harjottelun puitteissa
jaksanu kun vaan yhden huoneen käydä katsastamassa. Ens viikolla
täytyy parantaa tapoja ja vierailla neljän ystävän huoneessa :D
Huomenna Lake Malawiin! Jeij, can't
wait ;) ps Mangot ja papaijat on kypsiä vasta marras-joulukuussa!!!
Niin epistä!!! Onneksi banaanit ja vesimelonit on toooosi hyviä! <3