Kids in the village have stolen my heart!

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että täällä sitä ollaan jo oltu viikon päivät. Miusta tuntuu, että myö oltais voitu olla täällä vaikka kui monta viikkoo, nyt on jo niin tuttua liikkua bussilla taikka tinkiä kaupustelijoilta tai käydä vaihtamassa rahaa. Paras oli kun yks päivä kävin ruuhka-aikaan tietenkin vaihtaan rahaa pankissa. Siellä oli mustia ihmisiä koko pankki täynnä ja jonoja oli jos minkä moisia joka suuntaan, varmaan ehkä 100 ihmistä sisällä! Joku pankin työntekijä tuli miun luo ja kysyi mitä mie halusin ja ohjasi valuutanvaihto pisteelle. Siellä mie pääsin sitten suoraan henkilökunnan luo ja annoin rahat ja laitettiin paperiin tiedot valuutasta jne. Hän ohjasi miut sitten jonoon, josta saan rahat. Jonossa oli ehkä noin 10 henkilöä ennen minuu. No meni korkeintaan viis minuuttia, ja sitten mies sieltä pyysi minua sinne jonon ohi tiskille ja sain rahani jonottamatta suoraan. Aivan uskomatonta mitä kohtelua mie sain! Pääsin jonon ohi ja mulla meni ruuhka-aikana valuutan vaihtoon ehkä max 8 minuuttia! That's what I call a respect!

Liikenne on täällä Malawissa vasemman puoleista, joten välillä on ollu vähän vaikeeta tottua ajatukseen että pitää katsoa VASEMMALLE eikä oikealle, pitää kävellä vasenta puolta kaduilla ja ohittaa oikealta. Kerran vähän säikähin kun katoin oikealle ja ei tullu autoa lähin tietä yli ja vasemmalta tulikin auto (onneksi oli jonki verran matkaa ni pääsin nopeeta sen edestä veke). Hehheh :D

<---- Pojat hyppeli aidalla..

<---  Joka aamuinen teenkeitto rutiini. Päivän eka työ on siis se, että mennään teen keittoon, ettei vaan kukaan muu kerkeä ensin käyttämään sähköä! Meinaan teen keittäminen vie sähköä niin paljon, että se vie sähköt pois kaikilta koko käytävän huoneista (niinkun ruoan laittokin..) :D

Harjottelu alotettiin tiistaina, ja eka päivä oli ihan mielenkiintoinen vaikka todella outo. Aamulla mentiin kaikki minibussilla terveyskeskukseen, jossa alotettiin aamunavauksella. Opiskelijat opettivat äideille perheen perustamisesta ja sen jälkeen laulettiin perheen perustamisesta laulu. Mä olin ”under five” puolella, jonne oli siis tullut PALJON äitejä lapsien kanssa. Äideillä oli lapsien rokotekortit mukana, johon merkattiin lapsen paino käyrälle ja vähän katseltiin josko lapsi on oikean painoinen vai ali- tai ylipainoinen. Jos lapsi oli alipainoinen annettiin lapselle ekstra A vitamiinia, mutta ei sille mitään muuta sitten tehty, EHKÄ saatettiin antaa jotain terveystapakeskustelua, mutta ei muuta. Vauvojen punnitseminen oli hauska juttu. Siellä oli semmonen koukku, johon lapsi laitettiin roikkumaan. Jos äidillä ei ollu varaa ostaa pussia, niin äiti laittoi vauvan sitten vaan huivia pussina käyttäen roikkumaan koukkuun.

Sitten olin pisteellä, jossa lapsille annetaan rokotuksia: BCG rokote, jos ei ollu arpea oikeassa kädessä tai lapsi ei ollu saanu sitä syntyessä. Se tulis antaa ensimmäisten 14pv aikana syntymästä. Sitten annoin PCV, DPT ja Polioita (2-3 tippaa oraalisesti!) paljon! Kun vauva on 9kk ikäinen annetaan vauvalle Measles-rokote. Rokotuksia antaessa käytettiin puhdistukseen kylmäkallejen päälle kertynyttä vettä. Siis pumpuliin otettiin vettä ja sillä pyyhittiin vähän ihoa ja that's it! Rokotteet säilytettiin kylmälaukuissa, jotta ne pysyisi kylmänä. Poliota annettiin kaikille saman ”tutti”systeemin läpi 2-3 tippaa oraalisesti. Osaa rokotteista pidettiin kylmäkallejen päällä olevassa pidikkeessä. Polio oli ainoa rokote joka meni siinä muutamassa tunnissa pilalle, koska samaa pulloa käytettiin kaikilla lapsilla ja käden lämpö lämmitti rokotetta ja aiheutti sen pilaantumisen. Joten siis ne vauvat jotka sai viimisenä Poliota, ei Polio enää ollut hyvää. Terveyskeskuksella oli vain ei-päteviä ihmisiä ”töissä” antamassa vauvoille rokotuksia ja mittaamassa niitä yms. Heidän kanssaan kun työskenteli oli todellakin suurempi riski että vauva sai useampaan kertaan jotkut rokotteet, koska hyö ei kauheasti englantia puhunu, ja hyö saatto antaa vauvalle jolle sie oot antamassa rokotteita esim. polio tipat ilman et sie tiiät siitä. Opiskelijat siis vaan opetti minuu ja toisiaan (sekä niitä ei-päteviä työntekijöitä). Eikä kukaan ollut oikeasti vastuussa opiskelijan tekemisistään! Jotkut opiskelijat saatto antaa äideille vähän rokoteinformaatiota / terveysohjeita, mutta jotkut taas antoi vaan rokotteet ja sanoivat että mitä sivuoireita rokotteista voipi tulla. Välillä oli jännä, kun vauvasta ei oikein erottanut oliko sillä kuuma vaiko kuumetta, koska vauvat kääritään täällä varmaan kahteen-neljään fleecehuopaan ettei vauvalle vaan tule kylmä, vaikka ulkona on 30°C lämmintä! Ja kun vauva on kauheassa määrässä huopia niin ei ihme että on kuuma! Kaikista parasta oli, kun yritin antaa BCG-rokotetta oikeaan käteen ihonalaiskudokseen, niin voit vaan kuvitella miten vaikeeta se on antaa, jos vauva on pakattu kolmeen huopaan ja kädestä ei näy muuta kun olkapää (sillon käden suuntaisesti rokote on mahdotonta antaa)! Eilen yksi poika katsoi eräältä vauvalta silmät ja suun ja tunnusteli että oli vähän kuumeinen, mutta antoi silti rokotteet. Että jotenkin tosi jännää, että vaikka vauvalla sitten olisi jotakin, niin sitten saatetaan ohjata äiti sairaalaan, mutta annetaan kuitenkin rokotteet. Outoa? Muutenkin, ihan outoa että kun miun harjottelussa pitäisi nähdä (ja oppia miten niitä hoidetaan) eri sairauksia mitä lapsilla täällä on malariaa, kuivumista, aliravitsemusta,... niin joo, kyllä mie niitä NÄEN mutta ei niille mitään tehdä tuolla! Ohjataan vaan sairaalaan!! 

Iltapäivällä sitten käytiin kylässä, jossa opiskelijat haastatteli yhtä perhettä ja koittavat ettiä itselleen perheen, johon voivat tehdä kotikäyntejä. Perheessä pitäisi olla jotakin sairautta ja mielellään lapsia ja/tai isovanhempia. Kylässä vierailu oli todella todella silmiä avaava kokemus. Siellä asuvilla ihmisillä, varsinkin lapsilla oli risat vaatteet, joillain ei housuja ollenkaan tai vaatteet oli sen näkösiä että niitä oli käytetty vaikka kuinka moni ennen häntä. Kylässä oli pienen pieni ”kaivo”, josta kyläläiset (40 perhekuntaa) sai juomavetensä. Vesi oli ihan harmaata, siis todellakin likasta vettä. Ihmisten kodit oli tehty joko tiilestä ja tiilien väliin oli laitettu mutaa, ja katto päällystetty heinällä, tiilellä, autonrenkailla, muovipusseilla, tai millä tahansa mitä vaan löytyi. Osassa taloista oli puiset ovet, osassa ei ollu ovia ollenkaan, ja osassa ovena käytettiin pahvin palasia. Rikkailla kyläläisillä oli tiilitalot ja metalliset ikkunat! Mutta kaikkien talojen katot oli tehty heinästä, tiilistä ja mitä ikinä vaan oli löytynyt. Kaikilla lapsilla oli jättikokoiset vatsat, siis todella todella turvonneet. Ja voin vaan kuvitella miten kipeät, kun itellä oli kanssa yhtenä päivänä turvonnut vatsa tästä kaikesta peruna määrästä mitä täällä syödään!

Kylästä vähän matkan päässä oli semmonen ”markkina” paikka, missä osa kojuista/kaupoista oli tehty puista/rautalangasta tai mitä vaan oli löytynyt jonkin moiset kehikot ja seinät oli pahvista. Yksi ravintolakin oli pahvista kokonaan, myös ovi, ja pahviin oli kirjoitettu ”tea room and restaurant”. Kojut oli ihan sen näkösiä, että ihan niinkun nää ihmiset yöpyiskin niissä.. Kyläläiset ostaa lähimarkkinoilta kaupasta vaatteensa, jotka siis heidän täytyy OSTAA. Vaatteet tulee sinne kaikilta eri järjestöiltä ”meidän maista”. Siis ihan uskomatonta, että mie jotenkin oon aina aatellu että kun lahjotan uffille tai fidalle tai mille tahansa järjestölle vaatteita niin ne tulis afrikkaan jakeluun ilmaseksi, mutta ei. Paikallisten pitää ostaa ne pilkka hinnalla, mutta jos ei ole rahaa edes ruokaan niin saatikka sitten vaatteisiin!

No tän harjotteluviikon jälkeen on pistäminen tullut tutuksia ja oon saanu jokasen vauvan johon oon koskenu itkemään, mutta kauheesti muuta en ookkaan sitten nähny tuolla terveyskeskuksessa. Kylässä kahdesti vierailtiin, ja se avas kyllä miun silmiä ihan eritavalla mitä valokuvat mistään huonoissa oloissa asuvista koskaan voi avata! Tänään aamulla myöhästyttiin minibussista vaikka ihan ajoissa oltiin parkkiksella! Mutta ilmeisesti bussi lähti sitten jo joskus 10 yli 7 tai jotain, koska siitä ei näkynyt jälkeäkään kun myö sinne 15 yli tultiin. Huoh! Joskus ne sitten lähtee myöhässä ja joskus näköjään tälleen ihanan ajoissa! :D No onneksi ei ehditty bussiin, koska päästiin ostamaan yhdelle Norjalaiselle vatsalääkettä hänen vatsaongelmiin.

Voiko näitä lapsia olla rakastamatta!!

Hauskinta, mitä kaupungilla on käyny on kun siellä kävelee niin lapset jää tuijottamaan. Yhen kerran yks aika nuori tyttö jäi tuijottamaan samalla kun käveli äitinsä kanssa eteenpäin ja hetken päästä kuului PAM ja tyttö oli kävelly suoraan päin tolppaa! Auts, tais muuten vähän sattua.. Ei ollu tainnu tyttö ennen valkosta nähhä tai sit myö oltiin vaan niin oudonnäkösiä :D Muutenkin aina kun lähtee keskustaan niin AINA joku Malawilainen tulee jutteleen meille, no yleensä se on joku mies ja juttelun kohteena olen mie. Yleensä ne haluaa että katon mitä ne myy siis itse tehtyjä juttuja, jota kaikkialla myydään melkeen samanlaisia, ainakin saman tyylisiä! :D Tänään sitten tuli vierailtua puukojupaikassa, jonne ei vaan voi mennä katselemaan! Jos haluat katsella jotakin niin sun ympärillä on hetkessä 20 myyjää tarjoamassa omia piirrustuksiaan, töitään, puuesineitään, huivejaan, ihan mitä vaan siellä nyt myyvätkään. Tuli ihan kiina fiilis! Minuu ei haitannu ollenkaan ja sain oikeastaan aika halvalla kivoja juttuja. Paras tapa käydä ostamassa on sanoa ainakin 6-7 kertaa vähemmän ja päätyä pikkusen kalliimpaan ja kävellä pois niin kyllä muuten myyvät halvemmalla! En oo mikään mestari näissä tinkimisissä, mutta ainakin se että viipyy niiden kaupassa hetken aikaa ja sit kävelee pois kun hyö sanoo nii älyttömän kalliita hintoja toimii...

Täällä Malawissa ollessa on kyllä todellakin sosiaalistunut! Täällä ei kyllä pysty oleen vaan omassa rauhassa, tai pystyy jos lähtee kaupunkiin! Mutta omassa huoneessaankaan ei voi olla yksin omassa hiljasessa rauhassa. Meinaan nää malawilaiset vierailee joka päivä meidän huoneessa. Joka ilta sit kun mennään nukkumaan ollaan ilosia että vihdoinkin omarauha! Meinaa välillä on ihan rasittavaa kun yrittää tehdä koulujuttuja tai vaikka jutella jonkun ystävän kanssa skypessä niin joku koputtaa ja tulee vierailemaan, sit täytyy jaksaa viettää aikaa vierailijan kanssa. Sillon kun ei kaipaa ketään niin sillon tänne lampsii kauhee lössi väkeä, ja sillon kun kaipaisi kaikkia niin ketään ei näy mailla halmeilla!! :D Kyllä mekin sit ollaan koitettu päästä afrikkalaiseen rytmiin ja vierailla niiden huoneissa, mutta nyt tällä viikolla ei oo harjottelun puitteissa jaksanu kun vaan yhden huoneen käydä katsastamassa. Ens viikolla täytyy parantaa tapoja ja vierailla neljän ystävän huoneessa :D

Huomenna Lake Malawiin! Jeij, can't wait ;) ps Mangot ja papaijat on kypsiä vasta marras-joulukuussa!!! Niin epistä!!! Onneksi banaanit ja vesimelonit on toooosi hyviä! <3