Blantyre ja kotikäynnit malawalaisittan ;P

Nyt tuli sitten nukuttua ekaa kertaa ihan ”kunnon” Kaisa maiset yöunet, siis 11h. Oli niin hiton kuuma, niinkun täällä on nykyään kokoajan, että oli vaan pakko maata paikallaan ettei vaan tulisi hiki. No tuli kuitenkin, vaikkei mulla ollut mitään päällä. Ihan vaan sen takia, että jos joku sattuisi kävelemään meidän ikkunan vierestä laitoin yöpaidan näkösuojaksi :D Viime perjantaista lähtien täällä tosissaan on joka päivä ollut semmoset ihanat 35°C! Ihanaa on mennä kylmään suihkuun joka ilta ja päivä ja joskus aamusinkin. Haha. Kun tultiin tänne 1,5kk sitten kävin suihkussa jokatoinen ilta, nyt kun lämpötila on niin korkea niin tekee mieli vaan olla suihkussa! :D

Viikko sitten lähdettiin extemporee Elinan kanssa Blantyreen. Päätettiin se illalla ja aamulla jo klo 7 oltiinkin paikallisessa bussissa odottamassa että ihmisiä tulisi ja bussi lähtisi. Täällä paikaliset bussit siis lähtevät vasta sitten kun kaikki paikat on täytetty + pari seisomapaikkalaista otettu kyytiin. Eipä siinä, saatiin sitten oottaa 1h! Elinan malawi-kirjassa luki että bussimatka kestäisi 4h, no mitä vielä myöhän pysähdytään jokaikiselle pienelle kyläkaupoille jossa siis kauppiaat tulee siihen bussin viereen ja sieltä voipi sitten ostaa mitä nyt tekee mieli. Bussista käsin, ikkunoista kaupankäynti sopii vallan mainiosti :D
 Pysähdyttiin ehkä semmoset 7 kertaa matkan aikana ja Blantyreen sitten saavuttiinkin n.6 h myöhemmin! Veikkaan että pysähtymisiin meni ainakin se yks tunti yhteensä! Laitoin Giftille sitten viestiä, että ollaan menossa Blantyreen ja olisi mukavata nähhä hänen perhe. Ja sit mentiinkin ekaks yöksi Giftin perheen luo ja nähtiin hänen ihanat siskot, äiti ja isoäiti. Oli muuten hauskaa nähdä Blantyren markkinoilla kaksi suomalaista tytöntylleröä, joihin tutustuttiin keväällä vaihtoon lähtijöiden valmennuspäivillä :)

Giftin perheen talo oli kaikinpuolin ihastuttava, ja mie niin nautin kun VIHDOINKIN ei ollut meteliä ollenkaan. Pelkästään luonnon ääniä, kanojen kaakatusta ja tepastelua, ja muita elukoiden ääniä, mutta mitään autojen mölinää taikka kauheeta musiikki jumputusta jota täällä kampuksella sitten saapi kuulla joka ikinen päivä kun malawilaiset opiskelijat heräävät klo 6 ja bassot kaakkoon. Niin mie vaan sain nauttia siitä rauhallisuudests! Ah, miten ihanaa <3 Ainoo, ehkä "huono" juttu mikä tässä Giftin perheen luona vierailussa oli, että meistä tuntui niikun oltais jotain herttuattaria, kun meille vaan tehtiin ruokaa ja me syötiin omasta "valkosten pöydästä". Meillä oli omahuone, oma suihku ja vessa,.. En tosissaan tartteis mitään erikoiskohtelua, me ollaan ihan samanlaisia kun nekin! Verta ja lihaa, ihan niinkun nekin!

Oon alkanut epäilemään, että täällä koululla ”juorut” leviävät kuin kulovalkea aikanaan.. Välillä kun sitä törmää johonkin ihan tuiki tuntemattomaan, jota ei oo täällä kampuksella ehkä nähnyt tai ei ainakaan tunnista joka tietää sut paremmin kun itse tiedätkään. :D Mm. kaikki sanoo meille että ”you guys have so much stuff” :P Kerran myös Elinalta joku ihan tuntematon tulee pyytämään lainaksi hiustenkuivaajaa ja joku toinen tyyppi halusi lainata jotain dvd:tä mitä Elina kattoo. Kun paikalliset tietää, että meillä on paljon tavaraa, niin ne myös tietää mitä tavaroita meillä on! 

Kun suomessa on tottunut siihen, että jos joku kysyy että mitä teet sinä ja sinä päivänä ja jos sanoo että eipä oo mitään suunnitelmia, miksi kyselet niin sitten sitä yleensä suomessa osataan sanoa suoraan miksi kysellää, ”koska ois kiva nähdä” tjmv. No yks poika kysyi multa ja sanoin sit et miksi kyselee niin vastaus ei ollutkaan se että ois mukava nähdä vaan mitäs muutakaan kun pitkä hiljasuus ja sitten voinko soittaa sulle myöhemmin takasin?

Nyt on lastenharjottelu suoritettu, ja ihan sika ärsyttävä juttu kävi kun tossa pari pv sitten kävin pyytämässä yheltä norjalaiselta tytöltä yhtä kuvaa, jonka olin ite ottanu sen kameralla ja jonka se oli nimenomaan LUVANNUT antaa mulle ni mitä vielä: ”I am so sorry, but I deleted it because it was so sad” ARG! Nää norjalaiset on kyllä niin prinsessoja, kultalusikka suussa kasvaneita varsinki nää kaks hienohelmaa. Siinä kuvassa oli poika, joka oli ollut tulipalossa palanut siis tosi pahasti. Sillä oli 3-asteen palovammat. No, musta se oli tosi söpö poika, vaikka olikin palanut ja se oli tosi surullinen kuva mutta se on sitä elämää täällä. Nää tytöt ei pystyneet edes mittaamaan sen pojan pituutta, joten mä tein sen. En edes jaksanu kysyä että onko niin vastenmielistä ottaa yks mitta. Huoh. No ihan sama, koitan ens vkolla mennä salaa ottamaan lapsista kuvia, jos saan. Harmittaa vaan, kun siinä kuvassa näkyi oikeasti elämä täällä. Ja se poika hymyili siinä.

Pitkäaikaissairaanhoidon harjottelun suoritan sitten osin kotikäynneillä. Viime viikolla olin yhden ryhmän kanssa tekemässä niitä, ja niiden kotikäynnit oli tosi tylsiä. Siellä oli KOKO ryhmä + vapaaehtoiset + opettaja eli yht. n. 25 ihmistä kuuntelemassa mitä potilaalla oli vikana. Eli kaikki 25 siis ängetään niihin pieniin taloihin, ja kuunnellaan mitä potilaalla on vikana.. Täällä tosiaan kotikäynnit hoitaa suurimmiltaosin vapaaehtoset, joita on alueittain n. 10-20, joista vaan 5 on koulutettua! Ja siellä ne vaan jako niille jotain lääkkeitä, joita kukaan ei tiiä että mitä ne on... Kyllä hoitajiakin on, mutta kuulemma vain 12 koko Malawissa! Kotikäynnit tapahtui siten siis tän ekan ryhmän kanssa siten että ne vain pelkästään rohkaisi potilaita mennä sairaalaan hoitoon, rohkaisi hengeliseen elämään, roihkaisi ja kannusti, ja yhdelle antoi lääkkeita, mutta ei oikeataan mitään muuta. Tai ainakaan mulle ei kerrottu, että ne ois mitäään muuta tehnyt! Tulkkaus oli tosi huonoa, opettaja tulkkas yhtenä päivänä tähän tyyliin ”nyt vapaaehtoinen kyselee oireista. Potilaalla on vatsakipua ollut pari viikkoa. Kävi sairaalassa ja sai lääkkeitä siihen, mutta ne ei auta. Nyt vapaaehtoinen rohkaisee potilasta käymään uudestaan sairaalassa, siellä hän saisi hyvää hoitoa. Nyt vapaaehtoinen kysyy hänen hengellisestä elämästä, rohkaisee hengelliseen elämään....” Opiskelijat vaan kuunteli ja vapaaehtoset oli ne jotka kyseli ja kannusti. Sitten kun yritin kysyä että miten ne rohkaisee ja kannustaa. Miten ohjaa gardiania ymsyms. Ni ei oikein saanu vastausta. Ja paras oli kun vapaaehtoset antoi jotain lääkkeitä ja kysyin että mitäs lääkkeitä ne antoi niin opettaja sanoi ”I think that painkillers” Haha :D Että aika hirmu vaikeeta on kun ei ymmärrä mitä ne puhuu, vaan yksittäisiä sanoja ymmärtää ja saattaa tajuta asiayhteyden, mutta kaikki muu onkin sit hepreaa..

Nyt sitten alotin toisen ryhmän kanssa tän home based caren. Ja pakko myöntää, että paljon mukavampia ovat! Ja nää jopa kirjottaa muistiinpanoja :D Eli helpompi seurata, kun voi lukea ne muistiinpanot ni vähän ymmärtää missä mennään, ja sit nää kun ohjaavat gardiania hoidossa, niin samalla tekevät jotain pieniä hoitotoimenpiteitä. Ja sit vielä kun kotikäynti on ohi niin yks poika miulta kyseli, että mitä ohjeita antaisin ja sit kertoi mitä ne oli sille kertonut. :) Paljon kivempaa siis. Ainoo vaa, että nää kaikki lääketieteelliset termit ei ihan oo hallussa, mut onneks on sanakirja ni voi sit aina tarkistaa mistä on kyse ;)  

tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa tuosta afrikkalaisesta mekosta ja siiitä paikasta, missä niitä tehdään. Itte ainaskin tykkään :) 

Hullut malawilaiset.. :D

Awesome God we have! Noniin.. sanotaanko näin että en voisi olla ONNELLISEMPI kun Isänäni on Taivaan Isä, joka pitää huolen pikku-Kaisasta täällä Afrikassa vaeltaessa. Koettelemuksia on ollut yksi toisensa jälkeen ja joka kerta Iskä on pitäny huolen että mie selviän ehjin nahoin! Wuhuu! Ennen kun alotan kertomaan, mitä tapahtui viime vkloppuna kerrottaneen sen verran että KIITOS HERRALLE! Miun vatsaoireilut on ohi! Kyllä rukouksessa on voimaa! Meinaan viime viikon torstai-iltana mie rukoilin ja oikeen käskin vatsaoireiden häipyä, ja seuraavasta päivästä tai oikeastaan jo siitä torstai-illasta lähtien oon ollu terve! Oon niin onnellinen :) Oon saanu sit olla tällä viikolla joka päivä harjottelussa joka on ollu ihan huippua kun edelliset 2vkoa sairastellut ja vaan 4päivänä päässy harjotteluun. Norjalaiset tytöt ja Elina on kans sairastellu, ja kaikki on sit nyt antibiootti kuurilla paitsi mie. Elina syö miun antibiootti-kuurin, koska mie en sitä halunnu syödä kun ei lekuri mittää vikaa löytäny ni en iha huvikseen antibiootteja popsi menemään. Kyllä loisetki häädetään kun vaan rukoilee!

Viime sunnuntaina olikin sitten se aivan karmea päivä.. eka kävin International Bible Fellowship Churchissa kokouksessa, ja kyl oli muute hyvä kokous! Ja kansainvälinen. Siellä oli azukuja siis sali täynnä! :D Se oli African bible collegen sunnuntaikokous jonne siellä opiskelevat siis tuli kokoukseen, ja ehkä sit sen takia niin paljon valkosia..? No joka tapauksessa tosi lämminhenkistä ja mukavaa porukkaa. Kokouksen jälkeen oli jopa mehukestit ;) (niihin en oo aiemmin törmännyt täällä...) No sitten soittelin norjalaisille tytöille + elinalle että mite ne aikoo ja näin. Oltiin sovittu että mentäis yhdessä katsomaan Black Missionarieseiden keikkaa. No, kävikin sitten niin että tytöt jumiutui uima-altaalle eikä jaksanu lähtee sieltä ja sit ku vihdoin lähtivät olivat nii poikki ettei jaksaneet liittyä miun seuraan – veri nais! No ei siinä mittää. Mie aattelin, että voinhan mie olla sit tän yhen ”kaverin” kanssa siellä, siis yhden mustan miehen. Tää ajatus sitten osoittautui TODELLA huonoksi ideaksi, koska selviski että tää tyyppi oli tai on minuun ihastunut tjn. Sen illan aikana tää ”kaveri” halus sit tanssii ja sit illan tiivistyessä ni se meinas kerran halata/pussata minuu en tiedä mitä, koska säikähdin nii et hyppäsin varmaa kolme metrii ilmaan ja peräännyin, enkä päästäny sit sitä enää miun lähelle :D Onneks oli uskovamies, ni ymmärs minuu tai ainakin esitti ymmärtävän ku sanoin etten haluu mitään tämmöstä. Ja kavereita voidaan olla, mutta ei mitään muuta.. No kaikki hyvin, säikähdyksellä selvittiin. Mutta aika ahdistavaa siellä keikalla oli...ihmiset tanssi eroottisesti, varsinkin kun siellä oli pari valkosta naista ja kun mustat miehet niitä ympäröi...tuntu ku ois baariin mennyt – yök! Ja vaikka Black Missionaries laulaa gospelia ja ihmiset (ainakin suurinosa) on uskossa, niin silti ne ryyppää siellä keikalla ja käytös ja tanssi muuvitkin sit sen mukaisia... Mie olin nii varautunu et heti ku joku yritti lähennellä vaihdoin paikkaa tai lähdin pois tanssimasta.. :D hyihyihyi. Ei enää yhellekkää keikalle, jossa tarjoillaan alkoholia!!! Nii josset tienny, ni alkoholi ei oo mun juttu enää ku uskoon tulin 2v sitten.. :) I can have fun without alcohol! And much more fun when I remember what I have done ;) No, mutta sain kuitenki todistaa näille ”kavereille” että mitä Jeesus on tehny miun elämässä ja minkä takia en juo enkä polta enää, en käytä mitään päihteitä. Joten siis tosi siistii oli sit kuitenkin vaikka vähän ahistavassa ilmapiirissä, iha ku baarissa ois ollu :D

Huomenna sitten on The sound of worship, joten äänekästä Herran ylistämistä sitä nää afrikkalaiset ainaki osaa!! ;D Jepjep. Ainiin... malawilaisista yleensä oon huomannu yhen tosi oudon yhtälön. Siis malawilaiset (tai ehkä afrikkalaiset kaikki?) on tositositosi hitaita liikkeissään. Kaikki tehdään sika hitaasti ja aina ollaan myöhässä joka paikasta. Taksi kuskejakin saa oottaa vaikka kuinka kauan. Yhden kerran odotin 1,5h taksi kuskia ja kun ei näkyny päätin kävellä. Taksi kuski tuli 2h päästä ja suuttu mulle ku en älynny soittaa että en tarvi sitä enää.. :D No, onneks oon löytäny yhden luottokuskin joka on ajoissa ja joka ajaa rauhallisesti, et jos tarvii johki mennä ajoissa ja ehjin nahoin ni tätä kuskii sit käytetää. No mut sit se jännä juttu. Kun malawilaiset pääsee auton rattiin ne kaahaa ku HULLUT! Ihan niiku niide ois pakko painaa kaasu pohjaan ja ajaa niiku ketää muuta ei maailmassa oiskaan. Jos joku auto (tai kevyen liikenteen kulkija!!) tulee eteen ni kaasu pohjaan ja tööttiä vaan. Jossei se tyyppi kerkee alta pois ni jarrut pohjaa ja sit täytyy väistää vasemmalle, ku muuten tulis törmäys. Että aika kaheleita ovat. Ja sit ku ne on päässy sinne töihin tai minne menevätki ni sit taas ootellaan puoltuntii – tunti ennen ku jaksetaa mitään tehä. Mitä hiton järkeä siinä on?! Eka kaahataa ku hullut, niiku hengestää haluis päästä ja sit ku perille päästää ni ootellaa! Nää on siis tosi laiskoja, sairaalassakin hoitajat vaan istuskelee ja oottelee ja läksyttää ”guardianeja” että vauva oksenti tai kakkas tai pissi, ni voisitko siivota sotkut.. Hoitajat ei tee mitään mitä ei oo pakko tehdä. No me ollaan onneks sit saatu viettää paljon aikaa lasten kanssa, silitellä ja leikittää niitä. Guardianssit on niin väsyneitä että ne ei oikeen jaksa. Ja tuntuu itestä ihan kauheen pahalta, kun lapset ja vauvat on niin pieniä, jollon ne kaipais just sitä että niitä silittäis, pitäis sylissä, halais, näyttäis et niistä välitetää..mutta sit ne vaan makaa ja toljottaa sairaala sängyllä ja aina ku joku niihin koskee, ni se on jotain kamalaa, joka sattuu. Siinä meillä onki oikee etuoikeus olla täällä ja antaa aikaa lapsille ja koskettaa niitä, halia, jutella niille (vaikkei ne kyllä mitään ymmärrä). Ihan vaan se, että oot lapsen vierellä ja katot sitä silmiin ja kerrot että kuinka se on tärkee merkkaa paljon.. :)  

Norjalaiset + Elinan kanssa syömässä..ja ooteltiin melkeen tunti ruokia, vaikkei muita asiakkaita juuri ollu...

Have you taken any painkillers??

Kaikkien näiden vatsavaivojen ja oireilujen keskellä on kyllä monta kertaa käynyt mielessä viimeiset sanat ”ei koskaan enään kehitysmaahan!” Haha täällä kaikki on niiiiin erilaista! Kun kävin koulun klinikalla valittamassa ei ne löytäneet mitään, mutta määräsi kuitenkin ”ihan muuten vaan” antibiootti kuurin ja kipulääkettä! Ah, se ainainen kipulääke. Viikko sitten yhdellä norjalaisella tytöllä oli heikotusta, ei siis mitään kipua, ei kuumetta, ei mitään mihin siis kipulääkettä tarttisi niin ensimmäinen asia mikä afrikkalaisilla tulee mieleen on: ”have you take any painkillers??” Samoin kun mulla vatsa oli turvonneena, vatsassa oli siis painetta, ei kipua kysytään heti siitä kipulääkkeestä. No en ottanut lääkettä niin sitten tulee kauhistunut ilme kasvolle ”why not?! You should take some painkillers!”

Kaikista ihmeellisintä on kuitenkin se, että sillon kun on menettänyt kaikki viimisetkin toivon rippeet vatsaoireilujen voittamiseksi ja toivoo vaan että voisi lähteä kotiin, niin sitten sillon Jumala näyttää sulle asioita ja mitä parhainta auttaa siut yli siitä kuvottavasta olosta joka on vellonut tämän viikon ja pääset vihdoin harjotteluun! No, olin sentään kolme päivää harjottelussa tällä viikolla – JES!!! Tosissaan nyt on kärsitty kaks viikkoa omituisista oireista, jotka on suurimmalta osin rauhottunu kun oon siirtyny kokonaan pullotettuun veteen, edes vedenpuhdistus tapletit ei auttanu! Joka tapauksessa eilen oli ihan sika siisti päivä! Makasin kotona kun Elina lähti harkkaan ja mie vaan makasin sängys, ylistelin ja luin Sanaa. Vaikka enää ei tuntunu kovinkaan pahalta, niin joka kerta ku nous ylös se sama kuvottava olo palasi, joten päätin sitten vaan maata koko päivän ja viettää Herran kanssa aikaa. Kyllä muuten tuli hyvä fiilis! Voi vaan maata sängyssä ja olla iloinen, kun on Herran oma! Isän sylissä on kaikkille tilaa, siellä on hyvä ja turvallista olla <3

Kolme päivää olin harjottelussa, ja jopa ajattelin, joska se odottaminen vihdoin loppuisi! Mutta ei... Ekana päivänä meidät käskettiin ”head nursen” luo, jossa siis odotettiin 1,5h head nursen vapautumista tapaamisesta, jotta hän voi sanoa meille ettei ole saanut kirjettä että ollaan tulossa sairaalaan. Joten ei muuta kun takasin koululle, opettaja kirjottaa uudet kirjeet ja sit mennään uudestaan jonottamaan head nursen vapautumista. Onneksi siinä ei kestäny enää toista 1,5h! Tultiin siis sairaalaan 7.30 ja osastolle päästiin vihdoin ja viimein klo 11.30!

Health centerissä vauvojen punnitsemista

Ja ihmisiä riitti, loputtomasti..

Täällä opiskelijat kun menee sairaalaan, heille annetaan yksi potilas jota he hoitavat sitten ihan kokoajan. No ekana päivänä meillekkin annettiin, ja oltiin vähän ihmeissään että mitä ihmettä? Okei voidaan me ottaa potilas, mutta mitä kaikkia hoitoja sille tehdään, yms yms. Kun kaikilla potilailla on omat ”guardiansit” mukana, niin hoitajat ei oikeastaan tee mitään muutakun tarvittavat työt. Eli lääkehoidon, näytteiden otot ja hengityskoneisin laitot yms nenämahaletkun laitot. Ruokinnat, pesut, vaippojen (eli siis liinojen) vaihdot yms yms tekee guardiansit. Lääkelistatkin on tositosi epämääräiset, ja niistä ei oikeastaan mistään saa selvää, että mikä tarkottaa mitäkin, ja mitä se on saanut ja millon se saa seuraavan kerran ja kuinka monesti päivässä pitäisi antaa... Kysymystulva oli niin suuri, että varmaan senkin takia hoitajat jo kattoi meitä niinkun jotain halpaa makkaraa ja ei jaksanu opettaa, joten laittoi ite ne lääkkeet ja antoi meille ”pikku hommat” eli pitele kättä kun lääkäri laittaa lapselle nielutuubin tai ottaa saturaatioita, pulssia ja laskea hengitystiheyttä... Hoitajat ei oo tottunut opettamaan opiskelijoille ja ne oikeastaan luulee, jos opiskelija kattoo mitä se tekee että katotaan KOSKA hoitaja tekee jotain väärää, joten senkin takia ne ei oikein halua opettaa meitä... Kolmessa päivässä sairaalassa näin ”vaan” kahden kuolleen ja kuulin kolmen kuolemasta. Toinen kuolema, jonka näin oli hoitajan välinpitämättömyydestä johtuvaa, saturaation tippumiseen ei kiinnitetty MITÄÄN huomiota. Onhan se 61% aika alhainen, vähemmästäkin parin tunnin päästä siitä lapsi on eloton.. ja kun se huomataan liian myöhään on ventiloiminen turhaa. Lapsi kuoli, ja mie itkin ja mietin, miten hyvin asiat onkaan Suomessa..

Tänään on Elinan kaverin synttärit, joten mennään siis iha ekoille Malawilaisille synttäreille. Joten paljon tanssia, varmaankin. Malawilaiset ne kun tanssii! Katoin myös eilen yhden ystävän tietokoneelta, hänen veljensä häistä videota. Sain kutsun häihin Marraskuulle, jossa kaveri on morsiusneitona :) Pääsen siis näkemään millaset on oikeasti perinteiset malawilaiset häät, kivaa!

Häävideolla oli tyttöjä ja heillä oli hedelmäkorit kädessä ja yksi kerrallaan vuorotellen tanssivat sulhaselle ja sulhanen valitsee sitten parhaan (tietenkin morsian on viimeisenä). Ja kun sulhanen kieltäytyy tytöstä hän myy hedelmäkorinsa. Myöhemmin morsian vaihtaa toisen mekon päälle, jonka sulhasen perhe on valinnut. Jollon sulhanen ja morsian on samanlaisissa puvuissa. Ja sitten he tanssivat ison lautasen kanssa ja hääväki tanssii heidän kanssa ja antaa heille rahaa niinkun lahjuksena, tjn. :) Ja värikirjo oli kyllä aivan päätähuimaava!