Have you taken any painkillers??

Kaikkien näiden vatsavaivojen ja oireilujen keskellä on kyllä monta kertaa käynyt mielessä viimeiset sanat ”ei koskaan enään kehitysmaahan!” Haha täällä kaikki on niiiiin erilaista! Kun kävin koulun klinikalla valittamassa ei ne löytäneet mitään, mutta määräsi kuitenkin ”ihan muuten vaan” antibiootti kuurin ja kipulääkettä! Ah, se ainainen kipulääke. Viikko sitten yhdellä norjalaisella tytöllä oli heikotusta, ei siis mitään kipua, ei kuumetta, ei mitään mihin siis kipulääkettä tarttisi niin ensimmäinen asia mikä afrikkalaisilla tulee mieleen on: ”have you take any painkillers??” Samoin kun mulla vatsa oli turvonneena, vatsassa oli siis painetta, ei kipua kysytään heti siitä kipulääkkeestä. No en ottanut lääkettä niin sitten tulee kauhistunut ilme kasvolle ”why not?! You should take some painkillers!”

Kaikista ihmeellisintä on kuitenkin se, että sillon kun on menettänyt kaikki viimisetkin toivon rippeet vatsaoireilujen voittamiseksi ja toivoo vaan että voisi lähteä kotiin, niin sitten sillon Jumala näyttää sulle asioita ja mitä parhainta auttaa siut yli siitä kuvottavasta olosta joka on vellonut tämän viikon ja pääset vihdoin harjotteluun! No, olin sentään kolme päivää harjottelussa tällä viikolla – JES!!! Tosissaan nyt on kärsitty kaks viikkoa omituisista oireista, jotka on suurimmalta osin rauhottunu kun oon siirtyny kokonaan pullotettuun veteen, edes vedenpuhdistus tapletit ei auttanu! Joka tapauksessa eilen oli ihan sika siisti päivä! Makasin kotona kun Elina lähti harkkaan ja mie vaan makasin sängys, ylistelin ja luin Sanaa. Vaikka enää ei tuntunu kovinkaan pahalta, niin joka kerta ku nous ylös se sama kuvottava olo palasi, joten päätin sitten vaan maata koko päivän ja viettää Herran kanssa aikaa. Kyllä muuten tuli hyvä fiilis! Voi vaan maata sängyssä ja olla iloinen, kun on Herran oma! Isän sylissä on kaikkille tilaa, siellä on hyvä ja turvallista olla <3

Kolme päivää olin harjottelussa, ja jopa ajattelin, joska se odottaminen vihdoin loppuisi! Mutta ei... Ekana päivänä meidät käskettiin ”head nursen” luo, jossa siis odotettiin 1,5h head nursen vapautumista tapaamisesta, jotta hän voi sanoa meille ettei ole saanut kirjettä että ollaan tulossa sairaalaan. Joten ei muuta kun takasin koululle, opettaja kirjottaa uudet kirjeet ja sit mennään uudestaan jonottamaan head nursen vapautumista. Onneksi siinä ei kestäny enää toista 1,5h! Tultiin siis sairaalaan 7.30 ja osastolle päästiin vihdoin ja viimein klo 11.30!

Health centerissä vauvojen punnitsemista

Ja ihmisiä riitti, loputtomasti..

Täällä opiskelijat kun menee sairaalaan, heille annetaan yksi potilas jota he hoitavat sitten ihan kokoajan. No ekana päivänä meillekkin annettiin, ja oltiin vähän ihmeissään että mitä ihmettä? Okei voidaan me ottaa potilas, mutta mitä kaikkia hoitoja sille tehdään, yms yms. Kun kaikilla potilailla on omat ”guardiansit” mukana, niin hoitajat ei oikeastaan tee mitään muutakun tarvittavat työt. Eli lääkehoidon, näytteiden otot ja hengityskoneisin laitot yms nenämahaletkun laitot. Ruokinnat, pesut, vaippojen (eli siis liinojen) vaihdot yms yms tekee guardiansit. Lääkelistatkin on tositosi epämääräiset, ja niistä ei oikeastaan mistään saa selvää, että mikä tarkottaa mitäkin, ja mitä se on saanut ja millon se saa seuraavan kerran ja kuinka monesti päivässä pitäisi antaa... Kysymystulva oli niin suuri, että varmaan senkin takia hoitajat jo kattoi meitä niinkun jotain halpaa makkaraa ja ei jaksanu opettaa, joten laittoi ite ne lääkkeet ja antoi meille ”pikku hommat” eli pitele kättä kun lääkäri laittaa lapselle nielutuubin tai ottaa saturaatioita, pulssia ja laskea hengitystiheyttä... Hoitajat ei oo tottunut opettamaan opiskelijoille ja ne oikeastaan luulee, jos opiskelija kattoo mitä se tekee että katotaan KOSKA hoitaja tekee jotain väärää, joten senkin takia ne ei oikein halua opettaa meitä... Kolmessa päivässä sairaalassa näin ”vaan” kahden kuolleen ja kuulin kolmen kuolemasta. Toinen kuolema, jonka näin oli hoitajan välinpitämättömyydestä johtuvaa, saturaation tippumiseen ei kiinnitetty MITÄÄN huomiota. Onhan se 61% aika alhainen, vähemmästäkin parin tunnin päästä siitä lapsi on eloton.. ja kun se huomataan liian myöhään on ventiloiminen turhaa. Lapsi kuoli, ja mie itkin ja mietin, miten hyvin asiat onkaan Suomessa..

Tänään on Elinan kaverin synttärit, joten mennään siis iha ekoille Malawilaisille synttäreille. Joten paljon tanssia, varmaankin. Malawilaiset ne kun tanssii! Katoin myös eilen yhden ystävän tietokoneelta, hänen veljensä häistä videota. Sain kutsun häihin Marraskuulle, jossa kaveri on morsiusneitona :) Pääsen siis näkemään millaset on oikeasti perinteiset malawilaiset häät, kivaa!

Häävideolla oli tyttöjä ja heillä oli hedelmäkorit kädessä ja yksi kerrallaan vuorotellen tanssivat sulhaselle ja sulhanen valitsee sitten parhaan (tietenkin morsian on viimeisenä). Ja kun sulhanen kieltäytyy tytöstä hän myy hedelmäkorinsa. Myöhemmin morsian vaihtaa toisen mekon päälle, jonka sulhasen perhe on valinnut. Jollon sulhanen ja morsian on samanlaisissa puvuissa. Ja sitten he tanssivat ison lautasen kanssa ja hääväki tanssii heidän kanssa ja antaa heille rahaa niinkun lahjuksena, tjn. :) Ja värikirjo oli kyllä aivan päätähuimaava!