Blantyre ja kotikäynnit malawalaisittan ;P

Nyt tuli sitten nukuttua ekaa kertaa ihan ”kunnon” Kaisa maiset yöunet, siis 11h. Oli niin hiton kuuma, niinkun täällä on nykyään kokoajan, että oli vaan pakko maata paikallaan ettei vaan tulisi hiki. No tuli kuitenkin, vaikkei mulla ollut mitään päällä. Ihan vaan sen takia, että jos joku sattuisi kävelemään meidän ikkunan vierestä laitoin yöpaidan näkösuojaksi :D Viime perjantaista lähtien täällä tosissaan on joka päivä ollut semmoset ihanat 35°C! Ihanaa on mennä kylmään suihkuun joka ilta ja päivä ja joskus aamusinkin. Haha. Kun tultiin tänne 1,5kk sitten kävin suihkussa jokatoinen ilta, nyt kun lämpötila on niin korkea niin tekee mieli vaan olla suihkussa! :D

Viikko sitten lähdettiin extemporee Elinan kanssa Blantyreen. Päätettiin se illalla ja aamulla jo klo 7 oltiinkin paikallisessa bussissa odottamassa että ihmisiä tulisi ja bussi lähtisi. Täällä paikaliset bussit siis lähtevät vasta sitten kun kaikki paikat on täytetty + pari seisomapaikkalaista otettu kyytiin. Eipä siinä, saatiin sitten oottaa 1h! Elinan malawi-kirjassa luki että bussimatka kestäisi 4h, no mitä vielä myöhän pysähdytään jokaikiselle pienelle kyläkaupoille jossa siis kauppiaat tulee siihen bussin viereen ja sieltä voipi sitten ostaa mitä nyt tekee mieli. Bussista käsin, ikkunoista kaupankäynti sopii vallan mainiosti :D
 Pysähdyttiin ehkä semmoset 7 kertaa matkan aikana ja Blantyreen sitten saavuttiinkin n.6 h myöhemmin! Veikkaan että pysähtymisiin meni ainakin se yks tunti yhteensä! Laitoin Giftille sitten viestiä, että ollaan menossa Blantyreen ja olisi mukavata nähhä hänen perhe. Ja sit mentiinkin ekaks yöksi Giftin perheen luo ja nähtiin hänen ihanat siskot, äiti ja isoäiti. Oli muuten hauskaa nähdä Blantyren markkinoilla kaksi suomalaista tytöntylleröä, joihin tutustuttiin keväällä vaihtoon lähtijöiden valmennuspäivillä :)

Giftin perheen talo oli kaikinpuolin ihastuttava, ja mie niin nautin kun VIHDOINKIN ei ollut meteliä ollenkaan. Pelkästään luonnon ääniä, kanojen kaakatusta ja tepastelua, ja muita elukoiden ääniä, mutta mitään autojen mölinää taikka kauheeta musiikki jumputusta jota täällä kampuksella sitten saapi kuulla joka ikinen päivä kun malawilaiset opiskelijat heräävät klo 6 ja bassot kaakkoon. Niin mie vaan sain nauttia siitä rauhallisuudests! Ah, miten ihanaa <3 Ainoo, ehkä "huono" juttu mikä tässä Giftin perheen luona vierailussa oli, että meistä tuntui niikun oltais jotain herttuattaria, kun meille vaan tehtiin ruokaa ja me syötiin omasta "valkosten pöydästä". Meillä oli omahuone, oma suihku ja vessa,.. En tosissaan tartteis mitään erikoiskohtelua, me ollaan ihan samanlaisia kun nekin! Verta ja lihaa, ihan niinkun nekin!

Oon alkanut epäilemään, että täällä koululla ”juorut” leviävät kuin kulovalkea aikanaan.. Välillä kun sitä törmää johonkin ihan tuiki tuntemattomaan, jota ei oo täällä kampuksella ehkä nähnyt tai ei ainakaan tunnista joka tietää sut paremmin kun itse tiedätkään. :D Mm. kaikki sanoo meille että ”you guys have so much stuff” :P Kerran myös Elinalta joku ihan tuntematon tulee pyytämään lainaksi hiustenkuivaajaa ja joku toinen tyyppi halusi lainata jotain dvd:tä mitä Elina kattoo. Kun paikalliset tietää, että meillä on paljon tavaraa, niin ne myös tietää mitä tavaroita meillä on! 

Kun suomessa on tottunut siihen, että jos joku kysyy että mitä teet sinä ja sinä päivänä ja jos sanoo että eipä oo mitään suunnitelmia, miksi kyselet niin sitten sitä yleensä suomessa osataan sanoa suoraan miksi kysellää, ”koska ois kiva nähdä” tjmv. No yks poika kysyi multa ja sanoin sit et miksi kyselee niin vastaus ei ollutkaan se että ois mukava nähdä vaan mitäs muutakaan kun pitkä hiljasuus ja sitten voinko soittaa sulle myöhemmin takasin?

Nyt on lastenharjottelu suoritettu, ja ihan sika ärsyttävä juttu kävi kun tossa pari pv sitten kävin pyytämässä yheltä norjalaiselta tytöltä yhtä kuvaa, jonka olin ite ottanu sen kameralla ja jonka se oli nimenomaan LUVANNUT antaa mulle ni mitä vielä: ”I am so sorry, but I deleted it because it was so sad” ARG! Nää norjalaiset on kyllä niin prinsessoja, kultalusikka suussa kasvaneita varsinki nää kaks hienohelmaa. Siinä kuvassa oli poika, joka oli ollut tulipalossa palanut siis tosi pahasti. Sillä oli 3-asteen palovammat. No, musta se oli tosi söpö poika, vaikka olikin palanut ja se oli tosi surullinen kuva mutta se on sitä elämää täällä. Nää tytöt ei pystyneet edes mittaamaan sen pojan pituutta, joten mä tein sen. En edes jaksanu kysyä että onko niin vastenmielistä ottaa yks mitta. Huoh. No ihan sama, koitan ens vkolla mennä salaa ottamaan lapsista kuvia, jos saan. Harmittaa vaan, kun siinä kuvassa näkyi oikeasti elämä täällä. Ja se poika hymyili siinä.

Pitkäaikaissairaanhoidon harjottelun suoritan sitten osin kotikäynneillä. Viime viikolla olin yhden ryhmän kanssa tekemässä niitä, ja niiden kotikäynnit oli tosi tylsiä. Siellä oli KOKO ryhmä + vapaaehtoiset + opettaja eli yht. n. 25 ihmistä kuuntelemassa mitä potilaalla oli vikana. Eli kaikki 25 siis ängetään niihin pieniin taloihin, ja kuunnellaan mitä potilaalla on vikana.. Täällä tosiaan kotikäynnit hoitaa suurimmiltaosin vapaaehtoset, joita on alueittain n. 10-20, joista vaan 5 on koulutettua! Ja siellä ne vaan jako niille jotain lääkkeitä, joita kukaan ei tiiä että mitä ne on... Kyllä hoitajiakin on, mutta kuulemma vain 12 koko Malawissa! Kotikäynnit tapahtui siten siis tän ekan ryhmän kanssa siten että ne vain pelkästään rohkaisi potilaita mennä sairaalaan hoitoon, rohkaisi hengeliseen elämään, roihkaisi ja kannusti, ja yhdelle antoi lääkkeita, mutta ei oikeataan mitään muuta. Tai ainakaan mulle ei kerrottu, että ne ois mitäään muuta tehnyt! Tulkkaus oli tosi huonoa, opettaja tulkkas yhtenä päivänä tähän tyyliin ”nyt vapaaehtoinen kyselee oireista. Potilaalla on vatsakipua ollut pari viikkoa. Kävi sairaalassa ja sai lääkkeitä siihen, mutta ne ei auta. Nyt vapaaehtoinen rohkaisee potilasta käymään uudestaan sairaalassa, siellä hän saisi hyvää hoitoa. Nyt vapaaehtoinen kysyy hänen hengellisestä elämästä, rohkaisee hengelliseen elämään....” Opiskelijat vaan kuunteli ja vapaaehtoset oli ne jotka kyseli ja kannusti. Sitten kun yritin kysyä että miten ne rohkaisee ja kannustaa. Miten ohjaa gardiania ymsyms. Ni ei oikein saanu vastausta. Ja paras oli kun vapaaehtoset antoi jotain lääkkeitä ja kysyin että mitäs lääkkeitä ne antoi niin opettaja sanoi ”I think that painkillers” Haha :D Että aika hirmu vaikeeta on kun ei ymmärrä mitä ne puhuu, vaan yksittäisiä sanoja ymmärtää ja saattaa tajuta asiayhteyden, mutta kaikki muu onkin sit hepreaa..

Nyt sitten alotin toisen ryhmän kanssa tän home based caren. Ja pakko myöntää, että paljon mukavampia ovat! Ja nää jopa kirjottaa muistiinpanoja :D Eli helpompi seurata, kun voi lukea ne muistiinpanot ni vähän ymmärtää missä mennään, ja sit nää kun ohjaavat gardiania hoidossa, niin samalla tekevät jotain pieniä hoitotoimenpiteitä. Ja sit vielä kun kotikäynti on ohi niin yks poika miulta kyseli, että mitä ohjeita antaisin ja sit kertoi mitä ne oli sille kertonut. :) Paljon kivempaa siis. Ainoo vaa, että nää kaikki lääketieteelliset termit ei ihan oo hallussa, mut onneks on sanakirja ni voi sit aina tarkistaa mistä on kyse ;)  

tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa tuosta afrikkalaisesta mekosta ja siiitä paikasta, missä niitä tehdään. Itte ainaskin tykkään :)