Hullut malawilaiset.. :D

Awesome God we have! Noniin.. sanotaanko näin että en voisi olla ONNELLISEMPI kun Isänäni on Taivaan Isä, joka pitää huolen pikku-Kaisasta täällä Afrikassa vaeltaessa. Koettelemuksia on ollut yksi toisensa jälkeen ja joka kerta Iskä on pitäny huolen että mie selviän ehjin nahoin! Wuhuu! Ennen kun alotan kertomaan, mitä tapahtui viime vkloppuna kerrottaneen sen verran että KIITOS HERRALLE! Miun vatsaoireilut on ohi! Kyllä rukouksessa on voimaa! Meinaan viime viikon torstai-iltana mie rukoilin ja oikeen käskin vatsaoireiden häipyä, ja seuraavasta päivästä tai oikeastaan jo siitä torstai-illasta lähtien oon ollu terve! Oon niin onnellinen :) Oon saanu sit olla tällä viikolla joka päivä harjottelussa joka on ollu ihan huippua kun edelliset 2vkoa sairastellut ja vaan 4päivänä päässy harjotteluun. Norjalaiset tytöt ja Elina on kans sairastellu, ja kaikki on sit nyt antibiootti kuurilla paitsi mie. Elina syö miun antibiootti-kuurin, koska mie en sitä halunnu syödä kun ei lekuri mittää vikaa löytäny ni en iha huvikseen antibiootteja popsi menemään. Kyllä loisetki häädetään kun vaan rukoilee!

Viime sunnuntaina olikin sitten se aivan karmea päivä.. eka kävin International Bible Fellowship Churchissa kokouksessa, ja kyl oli muute hyvä kokous! Ja kansainvälinen. Siellä oli azukuja siis sali täynnä! :D Se oli African bible collegen sunnuntaikokous jonne siellä opiskelevat siis tuli kokoukseen, ja ehkä sit sen takia niin paljon valkosia..? No joka tapauksessa tosi lämminhenkistä ja mukavaa porukkaa. Kokouksen jälkeen oli jopa mehukestit ;) (niihin en oo aiemmin törmännyt täällä...) No sitten soittelin norjalaisille tytöille + elinalle että mite ne aikoo ja näin. Oltiin sovittu että mentäis yhdessä katsomaan Black Missionarieseiden keikkaa. No, kävikin sitten niin että tytöt jumiutui uima-altaalle eikä jaksanu lähtee sieltä ja sit ku vihdoin lähtivät olivat nii poikki ettei jaksaneet liittyä miun seuraan – veri nais! No ei siinä mittää. Mie aattelin, että voinhan mie olla sit tän yhen ”kaverin” kanssa siellä, siis yhden mustan miehen. Tää ajatus sitten osoittautui TODELLA huonoksi ideaksi, koska selviski että tää tyyppi oli tai on minuun ihastunut tjn. Sen illan aikana tää ”kaveri” halus sit tanssii ja sit illan tiivistyessä ni se meinas kerran halata/pussata minuu en tiedä mitä, koska säikähdin nii et hyppäsin varmaa kolme metrii ilmaan ja peräännyin, enkä päästäny sit sitä enää miun lähelle :D Onneks oli uskovamies, ni ymmärs minuu tai ainakin esitti ymmärtävän ku sanoin etten haluu mitään tämmöstä. Ja kavereita voidaan olla, mutta ei mitään muuta.. No kaikki hyvin, säikähdyksellä selvittiin. Mutta aika ahdistavaa siellä keikalla oli...ihmiset tanssi eroottisesti, varsinkin kun siellä oli pari valkosta naista ja kun mustat miehet niitä ympäröi...tuntu ku ois baariin mennyt – yök! Ja vaikka Black Missionaries laulaa gospelia ja ihmiset (ainakin suurinosa) on uskossa, niin silti ne ryyppää siellä keikalla ja käytös ja tanssi muuvitkin sit sen mukaisia... Mie olin nii varautunu et heti ku joku yritti lähennellä vaihdoin paikkaa tai lähdin pois tanssimasta.. :D hyihyihyi. Ei enää yhellekkää keikalle, jossa tarjoillaan alkoholia!!! Nii josset tienny, ni alkoholi ei oo mun juttu enää ku uskoon tulin 2v sitten.. :) I can have fun without alcohol! And much more fun when I remember what I have done ;) No, mutta sain kuitenki todistaa näille ”kavereille” että mitä Jeesus on tehny miun elämässä ja minkä takia en juo enkä polta enää, en käytä mitään päihteitä. Joten siis tosi siistii oli sit kuitenkin vaikka vähän ahistavassa ilmapiirissä, iha ku baarissa ois ollu :D

Huomenna sitten on The sound of worship, joten äänekästä Herran ylistämistä sitä nää afrikkalaiset ainaki osaa!! ;D Jepjep. Ainiin... malawilaisista yleensä oon huomannu yhen tosi oudon yhtälön. Siis malawilaiset (tai ehkä afrikkalaiset kaikki?) on tositositosi hitaita liikkeissään. Kaikki tehdään sika hitaasti ja aina ollaan myöhässä joka paikasta. Taksi kuskejakin saa oottaa vaikka kuinka kauan. Yhden kerran odotin 1,5h taksi kuskia ja kun ei näkyny päätin kävellä. Taksi kuski tuli 2h päästä ja suuttu mulle ku en älynny soittaa että en tarvi sitä enää.. :D No, onneks oon löytäny yhden luottokuskin joka on ajoissa ja joka ajaa rauhallisesti, et jos tarvii johki mennä ajoissa ja ehjin nahoin ni tätä kuskii sit käytetää. No mut sit se jännä juttu. Kun malawilaiset pääsee auton rattiin ne kaahaa ku HULLUT! Ihan niiku niide ois pakko painaa kaasu pohjaan ja ajaa niiku ketää muuta ei maailmassa oiskaan. Jos joku auto (tai kevyen liikenteen kulkija!!) tulee eteen ni kaasu pohjaan ja tööttiä vaan. Jossei se tyyppi kerkee alta pois ni jarrut pohjaa ja sit täytyy väistää vasemmalle, ku muuten tulis törmäys. Että aika kaheleita ovat. Ja sit ku ne on päässy sinne töihin tai minne menevätki ni sit taas ootellaan puoltuntii – tunti ennen ku jaksetaa mitään tehä. Mitä hiton järkeä siinä on?! Eka kaahataa ku hullut, niiku hengestää haluis päästä ja sit ku perille päästää ni ootellaa! Nää on siis tosi laiskoja, sairaalassakin hoitajat vaan istuskelee ja oottelee ja läksyttää ”guardianeja” että vauva oksenti tai kakkas tai pissi, ni voisitko siivota sotkut.. Hoitajat ei tee mitään mitä ei oo pakko tehdä. No me ollaan onneks sit saatu viettää paljon aikaa lasten kanssa, silitellä ja leikittää niitä. Guardianssit on niin väsyneitä että ne ei oikeen jaksa. Ja tuntuu itestä ihan kauheen pahalta, kun lapset ja vauvat on niin pieniä, jollon ne kaipais just sitä että niitä silittäis, pitäis sylissä, halais, näyttäis et niistä välitetää..mutta sit ne vaan makaa ja toljottaa sairaala sängyllä ja aina ku joku niihin koskee, ni se on jotain kamalaa, joka sattuu. Siinä meillä onki oikee etuoikeus olla täällä ja antaa aikaa lapsille ja koskettaa niitä, halia, jutella niille (vaikkei ne kyllä mitään ymmärrä). Ihan vaan se, että oot lapsen vierellä ja katot sitä silmiin ja kerrot että kuinka se on tärkee merkkaa paljon.. :)  

Norjalaiset + Elinan kanssa syömässä..ja ooteltiin melkeen tunti ruokia, vaikkei muita asiakkaita juuri ollu...