Blantyre ja kotikäynnit malawalaisittan ;P

Nyt tuli sitten nukuttua ekaa kertaa ihan ”kunnon” Kaisa maiset yöunet, siis 11h. Oli niin hiton kuuma, niinkun täällä on nykyään kokoajan, että oli vaan pakko maata paikallaan ettei vaan tulisi hiki. No tuli kuitenkin, vaikkei mulla ollut mitään päällä. Ihan vaan sen takia, että jos joku sattuisi kävelemään meidän ikkunan vierestä laitoin yöpaidan näkösuojaksi :D Viime perjantaista lähtien täällä tosissaan on joka päivä ollut semmoset ihanat 35°C! Ihanaa on mennä kylmään suihkuun joka ilta ja päivä ja joskus aamusinkin. Haha. Kun tultiin tänne 1,5kk sitten kävin suihkussa jokatoinen ilta, nyt kun lämpötila on niin korkea niin tekee mieli vaan olla suihkussa! :D

Viikko sitten lähdettiin extemporee Elinan kanssa Blantyreen. Päätettiin se illalla ja aamulla jo klo 7 oltiinkin paikallisessa bussissa odottamassa että ihmisiä tulisi ja bussi lähtisi. Täällä paikaliset bussit siis lähtevät vasta sitten kun kaikki paikat on täytetty + pari seisomapaikkalaista otettu kyytiin. Eipä siinä, saatiin sitten oottaa 1h! Elinan malawi-kirjassa luki että bussimatka kestäisi 4h, no mitä vielä myöhän pysähdytään jokaikiselle pienelle kyläkaupoille jossa siis kauppiaat tulee siihen bussin viereen ja sieltä voipi sitten ostaa mitä nyt tekee mieli. Bussista käsin, ikkunoista kaupankäynti sopii vallan mainiosti :D
 Pysähdyttiin ehkä semmoset 7 kertaa matkan aikana ja Blantyreen sitten saavuttiinkin n.6 h myöhemmin! Veikkaan että pysähtymisiin meni ainakin se yks tunti yhteensä! Laitoin Giftille sitten viestiä, että ollaan menossa Blantyreen ja olisi mukavata nähhä hänen perhe. Ja sit mentiinkin ekaks yöksi Giftin perheen luo ja nähtiin hänen ihanat siskot, äiti ja isoäiti. Oli muuten hauskaa nähdä Blantyren markkinoilla kaksi suomalaista tytöntylleröä, joihin tutustuttiin keväällä vaihtoon lähtijöiden valmennuspäivillä :)

Giftin perheen talo oli kaikinpuolin ihastuttava, ja mie niin nautin kun VIHDOINKIN ei ollut meteliä ollenkaan. Pelkästään luonnon ääniä, kanojen kaakatusta ja tepastelua, ja muita elukoiden ääniä, mutta mitään autojen mölinää taikka kauheeta musiikki jumputusta jota täällä kampuksella sitten saapi kuulla joka ikinen päivä kun malawilaiset opiskelijat heräävät klo 6 ja bassot kaakkoon. Niin mie vaan sain nauttia siitä rauhallisuudests! Ah, miten ihanaa <3 Ainoo, ehkä "huono" juttu mikä tässä Giftin perheen luona vierailussa oli, että meistä tuntui niikun oltais jotain herttuattaria, kun meille vaan tehtiin ruokaa ja me syötiin omasta "valkosten pöydästä". Meillä oli omahuone, oma suihku ja vessa,.. En tosissaan tartteis mitään erikoiskohtelua, me ollaan ihan samanlaisia kun nekin! Verta ja lihaa, ihan niinkun nekin!

Oon alkanut epäilemään, että täällä koululla ”juorut” leviävät kuin kulovalkea aikanaan.. Välillä kun sitä törmää johonkin ihan tuiki tuntemattomaan, jota ei oo täällä kampuksella ehkä nähnyt tai ei ainakaan tunnista joka tietää sut paremmin kun itse tiedätkään. :D Mm. kaikki sanoo meille että ”you guys have so much stuff” :P Kerran myös Elinalta joku ihan tuntematon tulee pyytämään lainaksi hiustenkuivaajaa ja joku toinen tyyppi halusi lainata jotain dvd:tä mitä Elina kattoo. Kun paikalliset tietää, että meillä on paljon tavaraa, niin ne myös tietää mitä tavaroita meillä on! 

Kun suomessa on tottunut siihen, että jos joku kysyy että mitä teet sinä ja sinä päivänä ja jos sanoo että eipä oo mitään suunnitelmia, miksi kyselet niin sitten sitä yleensä suomessa osataan sanoa suoraan miksi kysellää, ”koska ois kiva nähdä” tjmv. No yks poika kysyi multa ja sanoin sit et miksi kyselee niin vastaus ei ollutkaan se että ois mukava nähdä vaan mitäs muutakaan kun pitkä hiljasuus ja sitten voinko soittaa sulle myöhemmin takasin?

Nyt on lastenharjottelu suoritettu, ja ihan sika ärsyttävä juttu kävi kun tossa pari pv sitten kävin pyytämässä yheltä norjalaiselta tytöltä yhtä kuvaa, jonka olin ite ottanu sen kameralla ja jonka se oli nimenomaan LUVANNUT antaa mulle ni mitä vielä: ”I am so sorry, but I deleted it because it was so sad” ARG! Nää norjalaiset on kyllä niin prinsessoja, kultalusikka suussa kasvaneita varsinki nää kaks hienohelmaa. Siinä kuvassa oli poika, joka oli ollut tulipalossa palanut siis tosi pahasti. Sillä oli 3-asteen palovammat. No, musta se oli tosi söpö poika, vaikka olikin palanut ja se oli tosi surullinen kuva mutta se on sitä elämää täällä. Nää tytöt ei pystyneet edes mittaamaan sen pojan pituutta, joten mä tein sen. En edes jaksanu kysyä että onko niin vastenmielistä ottaa yks mitta. Huoh. No ihan sama, koitan ens vkolla mennä salaa ottamaan lapsista kuvia, jos saan. Harmittaa vaan, kun siinä kuvassa näkyi oikeasti elämä täällä. Ja se poika hymyili siinä.

Pitkäaikaissairaanhoidon harjottelun suoritan sitten osin kotikäynneillä. Viime viikolla olin yhden ryhmän kanssa tekemässä niitä, ja niiden kotikäynnit oli tosi tylsiä. Siellä oli KOKO ryhmä + vapaaehtoiset + opettaja eli yht. n. 25 ihmistä kuuntelemassa mitä potilaalla oli vikana. Eli kaikki 25 siis ängetään niihin pieniin taloihin, ja kuunnellaan mitä potilaalla on vikana.. Täällä tosiaan kotikäynnit hoitaa suurimmiltaosin vapaaehtoset, joita on alueittain n. 10-20, joista vaan 5 on koulutettua! Ja siellä ne vaan jako niille jotain lääkkeitä, joita kukaan ei tiiä että mitä ne on... Kyllä hoitajiakin on, mutta kuulemma vain 12 koko Malawissa! Kotikäynnit tapahtui siten siis tän ekan ryhmän kanssa siten että ne vain pelkästään rohkaisi potilaita mennä sairaalaan hoitoon, rohkaisi hengeliseen elämään, roihkaisi ja kannusti, ja yhdelle antoi lääkkeita, mutta ei oikeataan mitään muuta. Tai ainakaan mulle ei kerrottu, että ne ois mitäään muuta tehnyt! Tulkkaus oli tosi huonoa, opettaja tulkkas yhtenä päivänä tähän tyyliin ”nyt vapaaehtoinen kyselee oireista. Potilaalla on vatsakipua ollut pari viikkoa. Kävi sairaalassa ja sai lääkkeitä siihen, mutta ne ei auta. Nyt vapaaehtoinen rohkaisee potilasta käymään uudestaan sairaalassa, siellä hän saisi hyvää hoitoa. Nyt vapaaehtoinen kysyy hänen hengellisestä elämästä, rohkaisee hengelliseen elämään....” Opiskelijat vaan kuunteli ja vapaaehtoset oli ne jotka kyseli ja kannusti. Sitten kun yritin kysyä että miten ne rohkaisee ja kannustaa. Miten ohjaa gardiania ymsyms. Ni ei oikein saanu vastausta. Ja paras oli kun vapaaehtoset antoi jotain lääkkeitä ja kysyin että mitäs lääkkeitä ne antoi niin opettaja sanoi ”I think that painkillers” Haha :D Että aika hirmu vaikeeta on kun ei ymmärrä mitä ne puhuu, vaan yksittäisiä sanoja ymmärtää ja saattaa tajuta asiayhteyden, mutta kaikki muu onkin sit hepreaa..

Nyt sitten alotin toisen ryhmän kanssa tän home based caren. Ja pakko myöntää, että paljon mukavampia ovat! Ja nää jopa kirjottaa muistiinpanoja :D Eli helpompi seurata, kun voi lukea ne muistiinpanot ni vähän ymmärtää missä mennään, ja sit nää kun ohjaavat gardiania hoidossa, niin samalla tekevät jotain pieniä hoitotoimenpiteitä. Ja sit vielä kun kotikäynti on ohi niin yks poika miulta kyseli, että mitä ohjeita antaisin ja sit kertoi mitä ne oli sille kertonut. :) Paljon kivempaa siis. Ainoo vaa, että nää kaikki lääketieteelliset termit ei ihan oo hallussa, mut onneks on sanakirja ni voi sit aina tarkistaa mistä on kyse ;)  

tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa tuosta afrikkalaisesta mekosta ja siiitä paikasta, missä niitä tehdään. Itte ainaskin tykkään :) 

Hullut malawilaiset.. :D

Awesome God we have! Noniin.. sanotaanko näin että en voisi olla ONNELLISEMPI kun Isänäni on Taivaan Isä, joka pitää huolen pikku-Kaisasta täällä Afrikassa vaeltaessa. Koettelemuksia on ollut yksi toisensa jälkeen ja joka kerta Iskä on pitäny huolen että mie selviän ehjin nahoin! Wuhuu! Ennen kun alotan kertomaan, mitä tapahtui viime vkloppuna kerrottaneen sen verran että KIITOS HERRALLE! Miun vatsaoireilut on ohi! Kyllä rukouksessa on voimaa! Meinaan viime viikon torstai-iltana mie rukoilin ja oikeen käskin vatsaoireiden häipyä, ja seuraavasta päivästä tai oikeastaan jo siitä torstai-illasta lähtien oon ollu terve! Oon niin onnellinen :) Oon saanu sit olla tällä viikolla joka päivä harjottelussa joka on ollu ihan huippua kun edelliset 2vkoa sairastellut ja vaan 4päivänä päässy harjotteluun. Norjalaiset tytöt ja Elina on kans sairastellu, ja kaikki on sit nyt antibiootti kuurilla paitsi mie. Elina syö miun antibiootti-kuurin, koska mie en sitä halunnu syödä kun ei lekuri mittää vikaa löytäny ni en iha huvikseen antibiootteja popsi menemään. Kyllä loisetki häädetään kun vaan rukoilee!

Viime sunnuntaina olikin sitten se aivan karmea päivä.. eka kävin International Bible Fellowship Churchissa kokouksessa, ja kyl oli muute hyvä kokous! Ja kansainvälinen. Siellä oli azukuja siis sali täynnä! :D Se oli African bible collegen sunnuntaikokous jonne siellä opiskelevat siis tuli kokoukseen, ja ehkä sit sen takia niin paljon valkosia..? No joka tapauksessa tosi lämminhenkistä ja mukavaa porukkaa. Kokouksen jälkeen oli jopa mehukestit ;) (niihin en oo aiemmin törmännyt täällä...) No sitten soittelin norjalaisille tytöille + elinalle että mite ne aikoo ja näin. Oltiin sovittu että mentäis yhdessä katsomaan Black Missionarieseiden keikkaa. No, kävikin sitten niin että tytöt jumiutui uima-altaalle eikä jaksanu lähtee sieltä ja sit ku vihdoin lähtivät olivat nii poikki ettei jaksaneet liittyä miun seuraan – veri nais! No ei siinä mittää. Mie aattelin, että voinhan mie olla sit tän yhen ”kaverin” kanssa siellä, siis yhden mustan miehen. Tää ajatus sitten osoittautui TODELLA huonoksi ideaksi, koska selviski että tää tyyppi oli tai on minuun ihastunut tjn. Sen illan aikana tää ”kaveri” halus sit tanssii ja sit illan tiivistyessä ni se meinas kerran halata/pussata minuu en tiedä mitä, koska säikähdin nii et hyppäsin varmaa kolme metrii ilmaan ja peräännyin, enkä päästäny sit sitä enää miun lähelle :D Onneks oli uskovamies, ni ymmärs minuu tai ainakin esitti ymmärtävän ku sanoin etten haluu mitään tämmöstä. Ja kavereita voidaan olla, mutta ei mitään muuta.. No kaikki hyvin, säikähdyksellä selvittiin. Mutta aika ahdistavaa siellä keikalla oli...ihmiset tanssi eroottisesti, varsinkin kun siellä oli pari valkosta naista ja kun mustat miehet niitä ympäröi...tuntu ku ois baariin mennyt – yök! Ja vaikka Black Missionaries laulaa gospelia ja ihmiset (ainakin suurinosa) on uskossa, niin silti ne ryyppää siellä keikalla ja käytös ja tanssi muuvitkin sit sen mukaisia... Mie olin nii varautunu et heti ku joku yritti lähennellä vaihdoin paikkaa tai lähdin pois tanssimasta.. :D hyihyihyi. Ei enää yhellekkää keikalle, jossa tarjoillaan alkoholia!!! Nii josset tienny, ni alkoholi ei oo mun juttu enää ku uskoon tulin 2v sitten.. :) I can have fun without alcohol! And much more fun when I remember what I have done ;) No, mutta sain kuitenki todistaa näille ”kavereille” että mitä Jeesus on tehny miun elämässä ja minkä takia en juo enkä polta enää, en käytä mitään päihteitä. Joten siis tosi siistii oli sit kuitenkin vaikka vähän ahistavassa ilmapiirissä, iha ku baarissa ois ollu :D

Huomenna sitten on The sound of worship, joten äänekästä Herran ylistämistä sitä nää afrikkalaiset ainaki osaa!! ;D Jepjep. Ainiin... malawilaisista yleensä oon huomannu yhen tosi oudon yhtälön. Siis malawilaiset (tai ehkä afrikkalaiset kaikki?) on tositositosi hitaita liikkeissään. Kaikki tehdään sika hitaasti ja aina ollaan myöhässä joka paikasta. Taksi kuskejakin saa oottaa vaikka kuinka kauan. Yhden kerran odotin 1,5h taksi kuskia ja kun ei näkyny päätin kävellä. Taksi kuski tuli 2h päästä ja suuttu mulle ku en älynny soittaa että en tarvi sitä enää.. :D No, onneks oon löytäny yhden luottokuskin joka on ajoissa ja joka ajaa rauhallisesti, et jos tarvii johki mennä ajoissa ja ehjin nahoin ni tätä kuskii sit käytetää. No mut sit se jännä juttu. Kun malawilaiset pääsee auton rattiin ne kaahaa ku HULLUT! Ihan niiku niide ois pakko painaa kaasu pohjaan ja ajaa niiku ketää muuta ei maailmassa oiskaan. Jos joku auto (tai kevyen liikenteen kulkija!!) tulee eteen ni kaasu pohjaan ja tööttiä vaan. Jossei se tyyppi kerkee alta pois ni jarrut pohjaa ja sit täytyy väistää vasemmalle, ku muuten tulis törmäys. Että aika kaheleita ovat. Ja sit ku ne on päässy sinne töihin tai minne menevätki ni sit taas ootellaan puoltuntii – tunti ennen ku jaksetaa mitään tehä. Mitä hiton järkeä siinä on?! Eka kaahataa ku hullut, niiku hengestää haluis päästä ja sit ku perille päästää ni ootellaa! Nää on siis tosi laiskoja, sairaalassakin hoitajat vaan istuskelee ja oottelee ja läksyttää ”guardianeja” että vauva oksenti tai kakkas tai pissi, ni voisitko siivota sotkut.. Hoitajat ei tee mitään mitä ei oo pakko tehdä. No me ollaan onneks sit saatu viettää paljon aikaa lasten kanssa, silitellä ja leikittää niitä. Guardianssit on niin väsyneitä että ne ei oikeen jaksa. Ja tuntuu itestä ihan kauheen pahalta, kun lapset ja vauvat on niin pieniä, jollon ne kaipais just sitä että niitä silittäis, pitäis sylissä, halais, näyttäis et niistä välitetää..mutta sit ne vaan makaa ja toljottaa sairaala sängyllä ja aina ku joku niihin koskee, ni se on jotain kamalaa, joka sattuu. Siinä meillä onki oikee etuoikeus olla täällä ja antaa aikaa lapsille ja koskettaa niitä, halia, jutella niille (vaikkei ne kyllä mitään ymmärrä). Ihan vaan se, että oot lapsen vierellä ja katot sitä silmiin ja kerrot että kuinka se on tärkee merkkaa paljon.. :)  

Norjalaiset + Elinan kanssa syömässä..ja ooteltiin melkeen tunti ruokia, vaikkei muita asiakkaita juuri ollu...

Have you taken any painkillers??

Kaikkien näiden vatsavaivojen ja oireilujen keskellä on kyllä monta kertaa käynyt mielessä viimeiset sanat ”ei koskaan enään kehitysmaahan!” Haha täällä kaikki on niiiiin erilaista! Kun kävin koulun klinikalla valittamassa ei ne löytäneet mitään, mutta määräsi kuitenkin ”ihan muuten vaan” antibiootti kuurin ja kipulääkettä! Ah, se ainainen kipulääke. Viikko sitten yhdellä norjalaisella tytöllä oli heikotusta, ei siis mitään kipua, ei kuumetta, ei mitään mihin siis kipulääkettä tarttisi niin ensimmäinen asia mikä afrikkalaisilla tulee mieleen on: ”have you take any painkillers??” Samoin kun mulla vatsa oli turvonneena, vatsassa oli siis painetta, ei kipua kysytään heti siitä kipulääkkeestä. No en ottanut lääkettä niin sitten tulee kauhistunut ilme kasvolle ”why not?! You should take some painkillers!”

Kaikista ihmeellisintä on kuitenkin se, että sillon kun on menettänyt kaikki viimisetkin toivon rippeet vatsaoireilujen voittamiseksi ja toivoo vaan että voisi lähteä kotiin, niin sitten sillon Jumala näyttää sulle asioita ja mitä parhainta auttaa siut yli siitä kuvottavasta olosta joka on vellonut tämän viikon ja pääset vihdoin harjotteluun! No, olin sentään kolme päivää harjottelussa tällä viikolla – JES!!! Tosissaan nyt on kärsitty kaks viikkoa omituisista oireista, jotka on suurimmalta osin rauhottunu kun oon siirtyny kokonaan pullotettuun veteen, edes vedenpuhdistus tapletit ei auttanu! Joka tapauksessa eilen oli ihan sika siisti päivä! Makasin kotona kun Elina lähti harkkaan ja mie vaan makasin sängys, ylistelin ja luin Sanaa. Vaikka enää ei tuntunu kovinkaan pahalta, niin joka kerta ku nous ylös se sama kuvottava olo palasi, joten päätin sitten vaan maata koko päivän ja viettää Herran kanssa aikaa. Kyllä muuten tuli hyvä fiilis! Voi vaan maata sängyssä ja olla iloinen, kun on Herran oma! Isän sylissä on kaikkille tilaa, siellä on hyvä ja turvallista olla <3

Kolme päivää olin harjottelussa, ja jopa ajattelin, joska se odottaminen vihdoin loppuisi! Mutta ei... Ekana päivänä meidät käskettiin ”head nursen” luo, jossa siis odotettiin 1,5h head nursen vapautumista tapaamisesta, jotta hän voi sanoa meille ettei ole saanut kirjettä että ollaan tulossa sairaalaan. Joten ei muuta kun takasin koululle, opettaja kirjottaa uudet kirjeet ja sit mennään uudestaan jonottamaan head nursen vapautumista. Onneksi siinä ei kestäny enää toista 1,5h! Tultiin siis sairaalaan 7.30 ja osastolle päästiin vihdoin ja viimein klo 11.30!

Health centerissä vauvojen punnitsemista

Ja ihmisiä riitti, loputtomasti..

Täällä opiskelijat kun menee sairaalaan, heille annetaan yksi potilas jota he hoitavat sitten ihan kokoajan. No ekana päivänä meillekkin annettiin, ja oltiin vähän ihmeissään että mitä ihmettä? Okei voidaan me ottaa potilas, mutta mitä kaikkia hoitoja sille tehdään, yms yms. Kun kaikilla potilailla on omat ”guardiansit” mukana, niin hoitajat ei oikeastaan tee mitään muutakun tarvittavat työt. Eli lääkehoidon, näytteiden otot ja hengityskoneisin laitot yms nenämahaletkun laitot. Ruokinnat, pesut, vaippojen (eli siis liinojen) vaihdot yms yms tekee guardiansit. Lääkelistatkin on tositosi epämääräiset, ja niistä ei oikeastaan mistään saa selvää, että mikä tarkottaa mitäkin, ja mitä se on saanut ja millon se saa seuraavan kerran ja kuinka monesti päivässä pitäisi antaa... Kysymystulva oli niin suuri, että varmaan senkin takia hoitajat jo kattoi meitä niinkun jotain halpaa makkaraa ja ei jaksanu opettaa, joten laittoi ite ne lääkkeet ja antoi meille ”pikku hommat” eli pitele kättä kun lääkäri laittaa lapselle nielutuubin tai ottaa saturaatioita, pulssia ja laskea hengitystiheyttä... Hoitajat ei oo tottunut opettamaan opiskelijoille ja ne oikeastaan luulee, jos opiskelija kattoo mitä se tekee että katotaan KOSKA hoitaja tekee jotain väärää, joten senkin takia ne ei oikein halua opettaa meitä... Kolmessa päivässä sairaalassa näin ”vaan” kahden kuolleen ja kuulin kolmen kuolemasta. Toinen kuolema, jonka näin oli hoitajan välinpitämättömyydestä johtuvaa, saturaation tippumiseen ei kiinnitetty MITÄÄN huomiota. Onhan se 61% aika alhainen, vähemmästäkin parin tunnin päästä siitä lapsi on eloton.. ja kun se huomataan liian myöhään on ventiloiminen turhaa. Lapsi kuoli, ja mie itkin ja mietin, miten hyvin asiat onkaan Suomessa..

Tänään on Elinan kaverin synttärit, joten mennään siis iha ekoille Malawilaisille synttäreille. Joten paljon tanssia, varmaankin. Malawilaiset ne kun tanssii! Katoin myös eilen yhden ystävän tietokoneelta, hänen veljensä häistä videota. Sain kutsun häihin Marraskuulle, jossa kaveri on morsiusneitona :) Pääsen siis näkemään millaset on oikeasti perinteiset malawilaiset häät, kivaa!

Häävideolla oli tyttöjä ja heillä oli hedelmäkorit kädessä ja yksi kerrallaan vuorotellen tanssivat sulhaselle ja sulhanen valitsee sitten parhaan (tietenkin morsian on viimeisenä). Ja kun sulhanen kieltäytyy tytöstä hän myy hedelmäkorinsa. Myöhemmin morsian vaihtaa toisen mekon päälle, jonka sulhasen perhe on valinnut. Jollon sulhanen ja morsian on samanlaisissa puvuissa. Ja sitten he tanssivat ison lautasen kanssa ja hääväki tanssii heidän kanssa ja antaa heille rahaa niinkun lahjuksena, tjn. :) Ja värikirjo oli kyllä aivan päätähuimaava!

She's rich!

On täällä ihan kivan näköstä :)

Jos sitä joskus toivois, että vois olla Suomessa niin sillon kun on ruska-aika ja lehdet putoilee puista ja maa on niin kaunis <3 Tää viikko on kieltämättä ollu ehkä karsein viikko täällä Malawissa! Viime vkloppuna käytiin Lake Malawissa, ja siellä oli just niin kaunista kun mitä olin kuullut <3 Vesi oli kirkkaan sinistä, uimakelpoisen puhdasta vettä. Vietettiin siellä Leah-ystävämme ja hänen siskon ja serkun lapsen (2 lasta) sekä 4 norjalaisen tytön kanssa päivä järvellä. Kaikki oli niin täydelistä, ainakin mie luulin niin. Syötiin siellä järvellä, mutta siel ei oikein ollut mitään mitä voisi syödä (mitään mikä EI aiheuttaisi vatsaoireita...) no söin jotai, ja miulle jäi kuitenkin nälkä. Sit vielä kaiken huipuks kun lähdettiin mulle tuli pahaolo ja ku vihdoin ja viimein päästiin takas asuntolaan, mulle oli noussu lämpö. Siis niin siistiä, kuumeessa Afrikassa! Seuraavat puol viikkoa sitte oonki maannu sängyssä vähemmä tai enemmä, vatsaoireista kärsien kokoajan. Tänään oon sitten syönyt vaan smoothien ja hitusen kaalisalaattia..en tiiä miten turvallista sekään on. Täällä kun ihmiset syö kotonaan, tekee ruoat kotonaan niin kaupungista ainoo mitä saa ois fast foodia eli pizzaa, hampurilaisia, kuivaa kanaa ranskalaisten kera,.. ja tietty niitä ranskalaisia on ainakin ¾ annoksesta ja sit sitä lisuketta, kanaa tai mitä lie se ¼... ja vatsa huutaa hoosiannaa! Muuten täällä ei edes syödä sitä maissipuuroa melkee missään! Tai sitä ei nää ihmisten syövän, ne syö aina ranskalaisia. Harjottelussakin ainoo ”ruoka” mitä voi ostaa on ranskalaisia! En olis kyllä IKINÄ arvannut, että tulen afrikkaan asti eikä täältä saa mistää oikeeta kunnon ruokaa! Ja hedelmä kausikin alkaa vasta marras-joulukuussa, joten täytyy sit oottaa siihen asti, että saa meheviä mangoja ja papaijoita.. Nam! :)

Haravointi puuhissa

Ihmiset on kuitenkin edelleenkin ihania täällä <3 Todella, todella mukavia! Eilen kävelin yksikseen new towniin ja sain melkeen riesaks asti ihailijan, joka kinus miun numeroo. En antanu. Ihan mukava poika, joka osas englantia ehkä huonommin kun tähän mennes kukaa kenen kanssa oon jutellu. Vaikka ihmiset täällä on mukavia tulee jutteleen niin sit sen tietää kuitenkin, että niillä on lähestulkoon 99%:sti joku taka-ajatus, joista kolme yleisintä on A)he haluu myydä jotain B) raha C) he haluu mennä miun kanssa naimisiin. Ja ihmiset moikkaa toisiaan ihan tuntemattomiakin! Meilläki on vielä vähän vaikeuksia ymmärtää moikata ihmisiä, jota ei tunne. Ihmiset saattaa vaan huutaa että moikka, mitä kuuluu vaikka loppujen lopuks ei ne edes halua sit mitään muuta siusta. Niin outoa!

Kanojen kuljetusta :)

Roskia löytyy kaikkialta, hajukin on sen mukainen

Pojat korjaili pyöriä. Ja nauro kovaa, kun otin niistä kuvan :D

Vaatteiden pesua

2,5 vkoa takana ja tällä oon jutellut kymmenien eri ihmisten (yl. miesten!) kanssa kaupungissa ja eilen sitten ihan EKAA KERTAA juttelin yhden pojan kanssa, joka ei tyrkyttänyt hänen tekeleitään! Nähtiin se joku viikko-pari sitten ja sovittii et tullaa kattoo sen juttuja joku toinen kerta, no eilen miulla oli aikaa kun vaan pörräsin keskustassa, joten menin sitten kattomaan. Siinä sillä oli kavereita, jotka teki puuesineitä ja samas siin oli sitten sen kauppa, eli maassa oli pahvien päälle laitettu puuesineet näytille. Jokaisella esineellä on oma tarinansa, se mies vähän selitti miulle niitä. Sillä oli myös mynniissä bao-peli. Ja koska mie kysyin siitä ni se päätti että miun täytyy oppia pelaamaan sitä. Ja huomasinki, että se onkin aika hauska peli. Matematiikkaa ja ehkä vähän logiikkaa vaativa peli :) Gift (se oli tämän hemmon nimi) kertoikin mulle aika paljon kaikkea mukavaa ja hyödyllistä, kuten että old townista saa kaikkea halpaa ja se missä oltiin oli new town (jota norjalaiset tytöt kutsuu old towniksi). Käveltiin old towniin ja näin, todellakin keskellä kaupunkia köyhiä ihmisiä. Siellä ne pesi vaatteitaan joessa (joka vie Lake Malawille asti). Ja myynti kojuja, joissa nää ihmiset myös majaili, oli rakennettu semmosten ihme ”slummien miljonääri”-leffan tyylisiin kojuihin. New townissa ei koskaan nää ihmisiä, jotka kantaa pään päällä ihan suoraastaan pyöristyttävän isoja kuormia, mutta old townissa! Ensimmäinen ihminen tyylii, jolla oli joku kuorma päänpäällä oli mies, joka kantoi 1m x 2m isoa säkkiä päänsä päällä, joka oli TOSI, TOSI painava. Miehen pää oli kauttaaltaan hien peitossa ja koko olemus oli aika kireä. Se käveli hyvin vakaita askelia, mahdollisimman nopeesti että kantamuksen sais vietyy nopeesti pois. Gift näytti mulle semmosen pienen kauppakujan, joka oli totaalinen sokkelo! Ja siellä myytiin vaikka sun mitä. Sieltä sais ostettuu ihan oikeesti niinkun kaikkea mitä ikinä vaan tartteis niin rakennustarvikkeista kosmetiikkaan ja elokuviin :D Sit siellä me mutkiteltiin johonkin ja löydettiin niitä ihania kankaita! Kaiken maailman erilaisia afrikkalaisia kankaita ja sitten siinä oli miehiä, jotka teki pukuja. Siellä voi teettää itelleen mekon, ihan just semmosen minkä ite vaan haluaa. Ens viikolla sitten, kun löydän sen paikan meen teettää itelleni mekon. Me yritettiin tänään Elinan kanssa löytää sieltä sokkelosta ne kankaat, mutta varmaan tunti poikkelehdittiin eri osastolta osastolle, mutta ei löydetty kankaita :D Lopulta eilen kun käveltiin sieltä old townista pois niin mentiin semmosta puista siltaa pitkin toiselle puolen jokea. Se silta narisii, ja siinä oli puupölkkyjä vierivieressä, ja kun niille astui tuntu ku ne narisi. Ne oli tosi kuivia nääs. Kaiteina oli pienet ohuet oksantyyliset, jotka sit ku niihi koski heilu ku joku vieteri :D ei ollu mikää kauheen turvallinen fiilis sitä siltaa ylittäessä... never ever again! :D

Tälläsissa kojuissa myytiin kaikkee :)

Täällä vaan kuumuus nousee, ja tänään kun oltiin kävelemässä luonnonpuistossa tuli huimauskohtaus ja pyörrytti. Kello oli vasta about 10, mutta lämpötila oli ihan saletisti jo 30°C:ssa! Ja minä tyhmä, en ollu tajunnut juoda tarpeeksi, tai niin mä ainakin epäilen. Täällä alkaa päivät kuumentumaan tuskallisen kuumuuteen, ja alan kaivata yhä enemmän ja enemmän suomen syksyä ja viileempiin säihin. Jokaisessa on omat herkkunsa, niin tietenkin täälläkin. Kyllä tästä lämmöstä saa nauttiakkin ja on vallan ihanaa kun kerrankin lämmin tuuli hivelee kasvoja. Oikeastaan, jos ei olis mitään vatsaongelmia täällä elo olis aika tosi ihanaa.

Yksi karannut apina Lilongwen Wild Life Centerissä!

Krokotiili!

Kolme jalkaa...

Ainiin, viimeinen juttu. Malawilaiset miehet on hassuja. Elinan kanssa samassa harjottelussa oleva poika halusi tulla meidän kanssa tonne luonnonpuistoon ja wildlife centeriin. No, tottakai se halusi! Mehän maksettiin koko lysti. Ei siinä mitään, ei se rahallisesti ollut mitään, mutta jotenkin jälkikäteen pohdittiin että jännä tapa malawilaisilla, että ne ei edes sano ettei ole rahaa. Ne vaan tulee ja olettaa että myö maksetaan, ollaanhan myö niitä valkosia rikkaita naisia! Kuten yksi australialainen mies sanoikin tälle miun kaverille, kun hänen seurassa olin ”She's rich!” En oikein vieläkään tiiä, että miten siihen pitäisi reagoida.. hölmistyn aina, kun kun kuulen että joku sanoo minuu rikkaaksi. Ollaan yritetty selittää ei me olla rikkaita... suomessa on tosi kallista asua, ruoka maksaa hitosti, julkinen liikenne on kallista,.. Mutta kun saa kuukaudessa PUOLI MILJOONAA niin kyllä sillon ON rikas, ainakin näiden paikallisten mielestä :)

Ainiin, maanataina saadaan alottaa neljän norjalaisen kanssa lastenosastolla 2vkon harjottelu. TOSI kivaa! Toivottavasti vatsa rauhottuu ja pääsen sit jokasena päivänä sinne harjotteluun :) Sen jälkeen mennään vielä 2vkoksi community health kurssille suorittaaan ”home base care” eli kotikäyntejä ja sit päästää 4vkoksi takas sairaalaan, 2vkoa sairaiden aikuisten osasto ja 2vkoa jollain toisella. Eli päästään sittenkin sinne sairaalaan, JEE! <3

Kids in the village have stolen my heart!

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että täällä sitä ollaan jo oltu viikon päivät. Miusta tuntuu, että myö oltais voitu olla täällä vaikka kui monta viikkoo, nyt on jo niin tuttua liikkua bussilla taikka tinkiä kaupustelijoilta tai käydä vaihtamassa rahaa. Paras oli kun yks päivä kävin ruuhka-aikaan tietenkin vaihtaan rahaa pankissa. Siellä oli mustia ihmisiä koko pankki täynnä ja jonoja oli jos minkä moisia joka suuntaan, varmaan ehkä 100 ihmistä sisällä! Joku pankin työntekijä tuli miun luo ja kysyi mitä mie halusin ja ohjasi valuutanvaihto pisteelle. Siellä mie pääsin sitten suoraan henkilökunnan luo ja annoin rahat ja laitettiin paperiin tiedot valuutasta jne. Hän ohjasi miut sitten jonoon, josta saan rahat. Jonossa oli ehkä noin 10 henkilöä ennen minuu. No meni korkeintaan viis minuuttia, ja sitten mies sieltä pyysi minua sinne jonon ohi tiskille ja sain rahani jonottamatta suoraan. Aivan uskomatonta mitä kohtelua mie sain! Pääsin jonon ohi ja mulla meni ruuhka-aikana valuutan vaihtoon ehkä max 8 minuuttia! That's what I call a respect!

Liikenne on täällä Malawissa vasemman puoleista, joten välillä on ollu vähän vaikeeta tottua ajatukseen että pitää katsoa VASEMMALLE eikä oikealle, pitää kävellä vasenta puolta kaduilla ja ohittaa oikealta. Kerran vähän säikähin kun katoin oikealle ja ei tullu autoa lähin tietä yli ja vasemmalta tulikin auto (onneksi oli jonki verran matkaa ni pääsin nopeeta sen edestä veke). Hehheh :D

<---- Pojat hyppeli aidalla..

<---  Joka aamuinen teenkeitto rutiini. Päivän eka työ on siis se, että mennään teen keittoon, ettei vaan kukaan muu kerkeä ensin käyttämään sähköä! Meinaan teen keittäminen vie sähköä niin paljon, että se vie sähköt pois kaikilta koko käytävän huoneista (niinkun ruoan laittokin..) :D

Harjottelu alotettiin tiistaina, ja eka päivä oli ihan mielenkiintoinen vaikka todella outo. Aamulla mentiin kaikki minibussilla terveyskeskukseen, jossa alotettiin aamunavauksella. Opiskelijat opettivat äideille perheen perustamisesta ja sen jälkeen laulettiin perheen perustamisesta laulu. Mä olin ”under five” puolella, jonne oli siis tullut PALJON äitejä lapsien kanssa. Äideillä oli lapsien rokotekortit mukana, johon merkattiin lapsen paino käyrälle ja vähän katseltiin josko lapsi on oikean painoinen vai ali- tai ylipainoinen. Jos lapsi oli alipainoinen annettiin lapselle ekstra A vitamiinia, mutta ei sille mitään muuta sitten tehty, EHKÄ saatettiin antaa jotain terveystapakeskustelua, mutta ei muuta. Vauvojen punnitseminen oli hauska juttu. Siellä oli semmonen koukku, johon lapsi laitettiin roikkumaan. Jos äidillä ei ollu varaa ostaa pussia, niin äiti laittoi vauvan sitten vaan huivia pussina käyttäen roikkumaan koukkuun.

Sitten olin pisteellä, jossa lapsille annetaan rokotuksia: BCG rokote, jos ei ollu arpea oikeassa kädessä tai lapsi ei ollu saanu sitä syntyessä. Se tulis antaa ensimmäisten 14pv aikana syntymästä. Sitten annoin PCV, DPT ja Polioita (2-3 tippaa oraalisesti!) paljon! Kun vauva on 9kk ikäinen annetaan vauvalle Measles-rokote. Rokotuksia antaessa käytettiin puhdistukseen kylmäkallejen päälle kertynyttä vettä. Siis pumpuliin otettiin vettä ja sillä pyyhittiin vähän ihoa ja that's it! Rokotteet säilytettiin kylmälaukuissa, jotta ne pysyisi kylmänä. Poliota annettiin kaikille saman ”tutti”systeemin läpi 2-3 tippaa oraalisesti. Osaa rokotteista pidettiin kylmäkallejen päällä olevassa pidikkeessä. Polio oli ainoa rokote joka meni siinä muutamassa tunnissa pilalle, koska samaa pulloa käytettiin kaikilla lapsilla ja käden lämpö lämmitti rokotetta ja aiheutti sen pilaantumisen. Joten siis ne vauvat jotka sai viimisenä Poliota, ei Polio enää ollut hyvää. Terveyskeskuksella oli vain ei-päteviä ihmisiä ”töissä” antamassa vauvoille rokotuksia ja mittaamassa niitä yms. Heidän kanssaan kun työskenteli oli todellakin suurempi riski että vauva sai useampaan kertaan jotkut rokotteet, koska hyö ei kauheasti englantia puhunu, ja hyö saatto antaa vauvalle jolle sie oot antamassa rokotteita esim. polio tipat ilman et sie tiiät siitä. Opiskelijat siis vaan opetti minuu ja toisiaan (sekä niitä ei-päteviä työntekijöitä). Eikä kukaan ollut oikeasti vastuussa opiskelijan tekemisistään! Jotkut opiskelijat saatto antaa äideille vähän rokoteinformaatiota / terveysohjeita, mutta jotkut taas antoi vaan rokotteet ja sanoivat että mitä sivuoireita rokotteista voipi tulla. Välillä oli jännä, kun vauvasta ei oikein erottanut oliko sillä kuuma vaiko kuumetta, koska vauvat kääritään täällä varmaan kahteen-neljään fleecehuopaan ettei vauvalle vaan tule kylmä, vaikka ulkona on 30°C lämmintä! Ja kun vauva on kauheassa määrässä huopia niin ei ihme että on kuuma! Kaikista parasta oli, kun yritin antaa BCG-rokotetta oikeaan käteen ihonalaiskudokseen, niin voit vaan kuvitella miten vaikeeta se on antaa, jos vauva on pakattu kolmeen huopaan ja kädestä ei näy muuta kun olkapää (sillon käden suuntaisesti rokote on mahdotonta antaa)! Eilen yksi poika katsoi eräältä vauvalta silmät ja suun ja tunnusteli että oli vähän kuumeinen, mutta antoi silti rokotteet. Että jotenkin tosi jännää, että vaikka vauvalla sitten olisi jotakin, niin sitten saatetaan ohjata äiti sairaalaan, mutta annetaan kuitenkin rokotteet. Outoa? Muutenkin, ihan outoa että kun miun harjottelussa pitäisi nähdä (ja oppia miten niitä hoidetaan) eri sairauksia mitä lapsilla täällä on malariaa, kuivumista, aliravitsemusta,... niin joo, kyllä mie niitä NÄEN mutta ei niille mitään tehdä tuolla! Ohjataan vaan sairaalaan!! 

Iltapäivällä sitten käytiin kylässä, jossa opiskelijat haastatteli yhtä perhettä ja koittavat ettiä itselleen perheen, johon voivat tehdä kotikäyntejä. Perheessä pitäisi olla jotakin sairautta ja mielellään lapsia ja/tai isovanhempia. Kylässä vierailu oli todella todella silmiä avaava kokemus. Siellä asuvilla ihmisillä, varsinkin lapsilla oli risat vaatteet, joillain ei housuja ollenkaan tai vaatteet oli sen näkösiä että niitä oli käytetty vaikka kuinka moni ennen häntä. Kylässä oli pienen pieni ”kaivo”, josta kyläläiset (40 perhekuntaa) sai juomavetensä. Vesi oli ihan harmaata, siis todellakin likasta vettä. Ihmisten kodit oli tehty joko tiilestä ja tiilien väliin oli laitettu mutaa, ja katto päällystetty heinällä, tiilellä, autonrenkailla, muovipusseilla, tai millä tahansa mitä vaan löytyi. Osassa taloista oli puiset ovet, osassa ei ollu ovia ollenkaan, ja osassa ovena käytettiin pahvin palasia. Rikkailla kyläläisillä oli tiilitalot ja metalliset ikkunat! Mutta kaikkien talojen katot oli tehty heinästä, tiilistä ja mitä ikinä vaan oli löytynyt. Kaikilla lapsilla oli jättikokoiset vatsat, siis todella todella turvonneet. Ja voin vaan kuvitella miten kipeät, kun itellä oli kanssa yhtenä päivänä turvonnut vatsa tästä kaikesta peruna määrästä mitä täällä syödään!

Kylästä vähän matkan päässä oli semmonen ”markkina” paikka, missä osa kojuista/kaupoista oli tehty puista/rautalangasta tai mitä vaan oli löytynyt jonkin moiset kehikot ja seinät oli pahvista. Yksi ravintolakin oli pahvista kokonaan, myös ovi, ja pahviin oli kirjoitettu ”tea room and restaurant”. Kojut oli ihan sen näkösiä, että ihan niinkun nää ihmiset yöpyiskin niissä.. Kyläläiset ostaa lähimarkkinoilta kaupasta vaatteensa, jotka siis heidän täytyy OSTAA. Vaatteet tulee sinne kaikilta eri järjestöiltä ”meidän maista”. Siis ihan uskomatonta, että mie jotenkin oon aina aatellu että kun lahjotan uffille tai fidalle tai mille tahansa järjestölle vaatteita niin ne tulis afrikkaan jakeluun ilmaseksi, mutta ei. Paikallisten pitää ostaa ne pilkka hinnalla, mutta jos ei ole rahaa edes ruokaan niin saatikka sitten vaatteisiin!

No tän harjotteluviikon jälkeen on pistäminen tullut tutuksia ja oon saanu jokasen vauvan johon oon koskenu itkemään, mutta kauheesti muuta en ookkaan sitten nähny tuolla terveyskeskuksessa. Kylässä kahdesti vierailtiin, ja se avas kyllä miun silmiä ihan eritavalla mitä valokuvat mistään huonoissa oloissa asuvista koskaan voi avata! Tänään aamulla myöhästyttiin minibussista vaikka ihan ajoissa oltiin parkkiksella! Mutta ilmeisesti bussi lähti sitten jo joskus 10 yli 7 tai jotain, koska siitä ei näkynyt jälkeäkään kun myö sinne 15 yli tultiin. Huoh! Joskus ne sitten lähtee myöhässä ja joskus näköjään tälleen ihanan ajoissa! :D No onneksi ei ehditty bussiin, koska päästiin ostamaan yhdelle Norjalaiselle vatsalääkettä hänen vatsaongelmiin.

Voiko näitä lapsia olla rakastamatta!!

Hauskinta, mitä kaupungilla on käyny on kun siellä kävelee niin lapset jää tuijottamaan. Yhen kerran yks aika nuori tyttö jäi tuijottamaan samalla kun käveli äitinsä kanssa eteenpäin ja hetken päästä kuului PAM ja tyttö oli kävelly suoraan päin tolppaa! Auts, tais muuten vähän sattua.. Ei ollu tainnu tyttö ennen valkosta nähhä tai sit myö oltiin vaan niin oudonnäkösiä :D Muutenkin aina kun lähtee keskustaan niin AINA joku Malawilainen tulee jutteleen meille, no yleensä se on joku mies ja juttelun kohteena olen mie. Yleensä ne haluaa että katon mitä ne myy siis itse tehtyjä juttuja, jota kaikkialla myydään melkeen samanlaisia, ainakin saman tyylisiä! :D Tänään sitten tuli vierailtua puukojupaikassa, jonne ei vaan voi mennä katselemaan! Jos haluat katsella jotakin niin sun ympärillä on hetkessä 20 myyjää tarjoamassa omia piirrustuksiaan, töitään, puuesineitään, huivejaan, ihan mitä vaan siellä nyt myyvätkään. Tuli ihan kiina fiilis! Minuu ei haitannu ollenkaan ja sain oikeastaan aika halvalla kivoja juttuja. Paras tapa käydä ostamassa on sanoa ainakin 6-7 kertaa vähemmän ja päätyä pikkusen kalliimpaan ja kävellä pois niin kyllä muuten myyvät halvemmalla! En oo mikään mestari näissä tinkimisissä, mutta ainakin se että viipyy niiden kaupassa hetken aikaa ja sit kävelee pois kun hyö sanoo nii älyttömän kalliita hintoja toimii...

Täällä Malawissa ollessa on kyllä todellakin sosiaalistunut! Täällä ei kyllä pysty oleen vaan omassa rauhassa, tai pystyy jos lähtee kaupunkiin! Mutta omassa huoneessaankaan ei voi olla yksin omassa hiljasessa rauhassa. Meinaan nää malawilaiset vierailee joka päivä meidän huoneessa. Joka ilta sit kun mennään nukkumaan ollaan ilosia että vihdoinkin omarauha! Meinaa välillä on ihan rasittavaa kun yrittää tehdä koulujuttuja tai vaikka jutella jonkun ystävän kanssa skypessä niin joku koputtaa ja tulee vierailemaan, sit täytyy jaksaa viettää aikaa vierailijan kanssa. Sillon kun ei kaipaa ketään niin sillon tänne lampsii kauhee lössi väkeä, ja sillon kun kaipaisi kaikkia niin ketään ei näy mailla halmeilla!! :D Kyllä mekin sit ollaan koitettu päästä afrikkalaiseen rytmiin ja vierailla niiden huoneissa, mutta nyt tällä viikolla ei oo harjottelun puitteissa jaksanu kun vaan yhden huoneen käydä katsastamassa. Ens viikolla täytyy parantaa tapoja ja vierailla neljän ystävän huoneessa :D

Huomenna Lake Malawiin! Jeij, can't wait ;) ps Mangot ja papaijat on kypsiä vasta marras-joulukuussa!!! Niin epistä!!! Onneksi banaanit ja vesimelonit on toooosi hyviä! <3

The warm heart of Africa

Tänään käytiin helluntaikirkossa, oli tosi ihanaa päästä katsomaan minkälaista on Afrikkalaisessa kirkossa. Heillä oli siellä ylistysryhmän lisäksi jonkinmoinen kuoro, jotka lauloivat rukouksia alkuseremoniassa. Pääpuhe puhuttiin englanniksi ja käännettiin chichewaksi. Kirkossa oli varmasti lähemmäs 400 ihmistä kuuntelemassa Jumalan Sanaa. Kaikki afrikkalaiset olivat pukeutuneet (niinkuin aina) todella hienosti – naisilla mekot päällä, hiukset laitettuna, korkokengät jalassa sekä miehillä hienot puvut päällä. Ylistysryhmän kanssa ylistettiin Jumalaa, ihan niinkun Suomessakin. Ainoo vaan että ylistyslaulut oli suurinosa chichewaksi ni ei ihan ymmärtänyt, mutta kuitenkin Pyhä Henki oli läsnä rukouksissa ja muuten :) Leah (Giftin kaveri) ei ihan heti tajunnut, kun yritin selittää miksei suomessa ihmiset käy kirkossa. :) Afrikassa kirkossa tuntuu käyvän lähestulkoon kaikki! Jopa kampuksella on oma ”kirkko”, pastori tulee jostakin lähikirkosta ja seremonia pidetään kampuksella :)

(Pentecostal church in Malawi, Lilongwe by Elina)

Eilen meidän oli tarkoitus mennä käymään kaupungilla Leahin kanssa, mutta koska Malawissa on huutava pula bensasta niin Leah oli odottanut bensa-asemalla 1,5h(?) bensaa ja myöhästynyt siis 2h tapaamisestamme. Me päästii sit kaupunkii vast illalla nopeasti syömään ja pari kauppaa kattomaan. Syömässä ollessa koettiinki ihan eka sähkökatko, kun yhtäkkiä musiikki hiljeni ja oli pimeetä. Onneks ulkona ei ihan vielä sillon ollu niin pimeetä :D Ei kuiteskaan pelottanu, koska tiesin ettei mittää pahaa meille käy ;) Kuitenkin oli kiva juttu, että Leah halusi kuitenki viedä meiät kaupunkii kuten oltii sovittu, vaikka ajoitus ei bensan takia ollutkaan hyvä. Leahin ja hänen siskon ja 13 muun ihmisen kommuunissa kun ollaan vierailtu niin hyö on pitäny meitä kuin jotain tositosi kallisarvoisia vieraita! Ollaan saatu syödä ihan omassa private huoneessa, jossa meillä on omat ruoat ja omassa rauhassa. Sit kans ekana päivänä myö saatiin ihan oma huone, kun käytiin suihkussa. Aikamoista ylellisyyttä, voisin sanoa! Tää kohtelu jota ollaan saatu kokea on just tätä, mistä paikalliset puhunu – warm heart of Africa! Malawilaiset on niin ihania lämminsydämisiä ja haluu et myö viihdytään <3

(Elinan ja miun private lounas Leahin kommuunissa)

Täällä kampuksella meiän hostellissamme huoneiden ikkunoissa ei ole kaltereita, mutta vartijat ovat vartioimassa joka yö ettei mitään käy. Se tuo miulle ainakin turvallisen olon. Ovet huoneeseemme on myös aika jykevät, ja saranat narisevat heti, että jos joku edes yrittäisi tulla sisään kuuluu se heti varmasti kaikkiin hostellin huoneisiin. Ruoka haetaan kahvilasta omalle lautaselle, ja tietenkin mitä isompi lautanen sitä enemmän saat ruokaa. Onneksi miulla ei oo kun tämmönen ”pien” metallinen muumilautanen, johon mahtuu maksimissaan sen verran ruokaa, että just ja just jaksaa sen syödä. Ruokalistat ruokalassa on aika yksitoikkoisia: nsimaa, ranskalaisia tai riisiä joiden kanssa voi valita kanaa, lihaa tai omeletin + yksi pieni kauhallinen salaattia/vihreitä vihanneksia. Nsimaa maistettin sitten heti ensimmäisenä vai toisena päivänä, ja tuli todettua että ruokalan nsimaa en kyllä mieluusti noilla lisuke vaihtoehdoilla syö. Eräs afrikkalainen opiskelija teki pari päivää sitten meille nsimaa, joka oli paljon pehmeämpää ja oikeastaan todella hyvää kasvisten kanssa! Sitä vois jopa kuvitella syövän useammin, mutta yks mikä on hassua että sitä nsimaa on niin kamalan paljon ja lisuketta todella vähän! Itte oisin ottanu paljon enemmän kastiketta ja vain puolet siitä nsimaa.

(Septempi teki meille nsimaa)

Kampuksella on todella raikasta ja hyvää kraanavettä. Itte oon sitä juonu ihan tokasta päivästä lähtien, ensin tosin mehussa, mutta ihan pelkkää vettäkin nyt ja hyvältä maistuu! Ei oo tullut MITÄÄN vatsaoireita, ja koska mie vielä unohdin miun maitohappobakteerit, niin en oo niitä sitten syöny. Ja hyvin on pärjätty ilmankin! :) Lämmintä vettä ei kuitenkaan tule meidän hostellimme vessasta, joten joko on valittava että menee kylmään suihkuun TAI toiseen hostelliin, joka on vähän vanhempi. Mutta sinne ilmeisesti pitäisi mennä jonkun kanssa, koska myö ei yövytä siinä hostellissa. Eli pitäisi jonkun afrikkalaisen tytön kanssa mennä sinne! Meiän huoneen pienet ”ongelmat” on näin ajan kuluessa tulleet vähän isommiksi ongelmiksi, koska kun ensimmäisenä päivänä sähköt vielä toimi niin toisena päivänä kun Elina yritti keittää vettä niin sähköt pimahti ja sen jälkeen pistorasiat on toiminu vaan ajoittain hetkellisesti. Eli jos haluttaisiin kuunnella musiikkia, tehdä koulutehtäviä koneella tai vaikka ladata puhelinta on mentävä käytävälle pois huoneestamme lataamaan niitä. (ja joko istuttava vieressä tai vahdittava, ettei kukaan niitä pölli!) Afrikkalaiset kaikki sanoo, että se johtuu siitä, että jos joku käyttää sähköä samaan aikaan niin se ei sillon välttämättä toimi. Mutta itte kyllä vähän oon eri mieltä, ei ole mahollista että käytävän pistorasia toimii mutta meidän huoneen oma ei. Sillonhan myöskään käytävän pistorasian ei pitäisi toimia, jos joku käyttää sähköä jossakin :D

(Mie räpiköin verkon sisällä, kun pinni jäi kiinni ekana iltana :D)

Meiän hienot jokailtaiset rituaalit tuntuu olevan vähän turhia, koska hyttysiä ei pahemmin ole. Eilen kuulin ensimäistä kertaa itikan surinaa korvassa kun nukkumaan mentiin. Muuten huone on aina ihan ilman hyttysiä, ja tuntuu typerältä laittaa malariaverkot sängyn päälle, mutta ainakin turvallisuus syistä laitetaan ne kuitenkin :) Ekoina päivinä verkot oli aika hyterasti laitettu ja aamulla heräsin verkko naamalla :D mutta tässä pikku hiljaa sitä alkaa oppimaan ja pingottamaan verkon kireästi sängyn ylle niin ettei siihen koske koko yönä ;) Aika vaikeeta se kuiteski vieläkin on, kun pitää saada sängyn alle ettei itikat pääse verkon sisää :D 

Hohhoijjaa, I am happy kun tää vkloppu vihdoin on ohi! Jotenkin nää vklopun on tooooodella pitkiä ja tylsiä, kun melkeen kaikki opiskelijat lähtee sukuloimaan ja tänne jää vain muutamia. Kirjastokin menee kiinni lauantaina jo joskus 13-14 aikaan ja sunnuntaina se on auki vain 13.30-15.30. Eli koulutehtäviäkään ei voi tehhä kirjastossa sitten vkloppuna! Tästedes on siis vkloput suosiolla uhrattava paikkoihin tutustumiseen ja rentoutumiseen, että saa ajan kulumaan :D

Muutenkin täällä on ollu kyl tosi siistiä ja ihanaa! Huomenna sitten vielä opettajien kanssa jutellaan nuista pitkäaikaissairaanhoidon tavoitteista ja mietitään miten mie saan siitä kasattua 105h, kun täällä on semmonen yksi kurssi jossa on YHDELLÄ viikolla niitä juttuja, joita mie kävisin pihossa niin täytyy sitten vähän miettiä jotain että saisin sen 105h kasaan :D Sehän ois kuiteskin semmonen 2,5vko yhteensä. Lasten harkan saan tehhä tuossa viereisessä sairaalassa jossa on todella laajasti kaikkia erikoisaloja. Tosi kivaa! Ootan ihan innoissani ja toisaalta kauhuissani mitä kaikkea siellä saan sitten nähhä ja kokea. Kuitenkin (kuulemma) tuun näkemään paljon lastenkuolemia yms, pahoja tapahtumia mutta myös niitä hyviä, joten odotan ihan innoissani menoa sinne tuntemattomaan. Yhdellä osastolla saattaa olla satoja lapsia, joten siellä varmasti on vilinää! Ihan toista kun Suomessa :)

Malawiin saapuminen

Meiän 20 tunnin matka Lilongween Malawiin oli aikamoinen koettelemus. Meillä oli hieno suunnitelma lähteä kattomaan Amsterdamia, kun oltiin siellä pysähdyksissä 6h mutta sinne kun saavuttiin niin ei kyllä jaksettu ruveta ettimään että mistä pääsee ulos! Haha, se oli meinaa sen verran iso lentokenttä! Sitten aikanaan kun saavuttiin Nairobiin (Keniaan) niin tuntu että kyllä selvästi ollaa lähetty pois Euroopasta, mutta jos katto lentokentällä olevia, ois voinu arvella olevan Aasiassa, siellä meinaan oli enemmän aasialaisia kun afrikkalaisia :D (ehkä niillä on enempi varaa matkustella? dunno.) Enivei, Nairobista kun lähettiin en enää pysyny hereillä, vaikka olinkin yölennon aikana nukkunut mitä epämääräsimmässä asennossa muutaman tunnin, joten nukuin varmaan siinä silmänräpäyksessä kun koneeseen menin ja just ja just jaksoin avata silmät syömään aamupalaa. Lilongween laskeutuessa ulos kattoessa huomasin, että joo nyt sitä ollaan afrikassa! Puut, maa ja kaikki oli kuin suoraan eläindokumentistä, jota joskus tullu katteltua telkkarista!

Maihin saavuttua piti heti ekana näyttää kansainvälinen rokotuskortti, se mies ei edes vilkassu mitä siellä luki, sille kelpas se että mulla oli se mukana :D Seuraavassa paikassa saatiin sitten passiin leima, joka toimii viisumina. Se on aina kerrallaan kuukauden voimassa, kuukauden välein täytyy mennä rajan yli tai käydä hankkimassa uus leima. No, joka tapauksessa ollaan menossa Vikrorian lähteille, joten ehkä tehdään sitten se reissu kun on n. kuukaus mennyt, niin saadaan suoraan se uusi viisumi :) Mie tiesin, koska luotan Jumalaan ja kv-ope oli myös kertonu että matkalaukut tulee varmasti perille niin kyllähän ne sieltä tuli. Ei mitään ongelmia, oltiin varmaan ensimmäisiä, jotka ne sai. Mutta tottakai, valkolaisia kun ollaan meidät haluttiin tarkastaa. Eka nainen kysyi onko meillä mitään tullattavaa, ja kun sanottiin ettei meillä ole, niin totta mooses hän haluaa että avataan laukut näytetään sisältö ja niinpä myö näytettiin. Onneks sille riitti vain yhen laukun sisältö. Liikuttiin viisi metriä ja poliisi pysäyttää ja pyytää avaamaan yhen laukun. No mikäs siinä, kyllähän myö avataan! :D Kun vihdoin ja viimein päästään turvatarkastuksista ohi meitä oli vastassa ihana Leah tyttö, Giftin sisko (?) Oli tosi ihanaa ja siunattua saada häneltä kyyti kentältä. Ekana rukoiltiin autossa, miten ihanan hyvin Jumala oli järkänny kaiken ja lennot oli menny tosi hyvin. Mentiin sitten Leahin kotona suihkussa ja saatiin vähän ihastella heiän ihanaa kotia, KANOJA! ja niin aurinkoisia ja ilosia naisia, joita talossa oli. Ulkona oli yks mies, en tiiä olikohan se sitten puutarhuri, vai kuuluiko perheeseen. "Suihku" tapahtui niin, että hyö kun tekivät ruokaa niin siinä samalla lämmitti meille kattilallisen vettä ja samaan tyyliin kun mökillä laitettiin ämpäriin kuumaa vettä ja kylmää päälle. Ammeessa voitiin peseytyä, mutta ei ollu mitään kuuppaa tai vastaavaa joten käsillä vaan vettä niskaan ja tällee :D Oli ihanaa kun 20h lennon jälkeen pääsi oikeesti virkistäytymään suihkuun! Ruoaksi/aamupalaksi saatiin cornflakesejä, teetä, leipää, mehua ja chipsejä eli ranskalaisia, jotka oli tehty uppopaistoöljyssä maistui niin sika hyviltä, et niitä ois voinu vetää vaikka satakiloa! :D

Kun vihdoin kolme tuntia Lilongween saapumisen jälkeen päästiin koululle paljon ihmisiä tuli tervehtimään ja esittäytymään, ja on niin kyllä ihania ja mukavia kaikki. Yksi sihteeri näytti koulun paikkoja ja vei meidät sitten hostelliin, jossa yksi opiskelija näytti loput paikat. Hostellissa on yksi vessa jossa toimii lukko silleen, että työntää vessan ovea täysillä vastaan niin saa just ja just laitettua lukon tsäppiin. Muuten siellä toimii kuulemma huutolukko, aina vaan kysyy ensin että onko joku vessassa, ja jossei oo niin voi mennä sisään. Mie luulen, että käytän ennemmin sitä vessaa, missä on lukko. Toinen kömmellys mitä kävi oli kun mie laitoin adapterin seinään ni siihen se sitten jäikin. :D Ei lähde enää pois. xD

Oltiin aika sekasin kaikesta sit lopulta kun päästiin rauhottumaan meiän huoneeseen ja tuntu et tää on jotakin unta, enhän mie nyt voi Afrikassa olla! Kaikki on ollu niin siistiä ja ihanaa. Afrikkalaiset on hassuja, kun ne voi tulla siun huoneeseen ihan millon vaan koputtaa vaan ja marssii sisään, mutta kuitenkin niin ystävällisiä ja haluaa että myö viihdytään täällä tekemällä kaikkensa. Laitettiin eilen ihan vaa varmuuden vuoks meidän malariaverkot seinään, ja sit aamulla huomas et oli laittanu kyl ihan liian alas sen verkon, koska oikee ärsytti kun se oli tossa naamalla :D

Rahanvaihto on hassua, jos sitä vaihtaa jonkun paikallisen kanssa koska hyö haluavat meille parhaan mahdollisen kurssin, joka on lopulta ihan sama kurssi kun jos sitä vaihtaisi pankissa :D 1euro vastaa n.360kwochoa, eli on silleen vähän vaikee miettiä paljonko mikäkin maksaa, mutta ei täällä nyt kauheasti mikään maksa. Huomenna koitetaan hommata "internet donkit" ni voi sitten omassa huoneessa käyttää nettiä, eikä tartte aina tänne koulun atk-luokkaan tulla :)

Huomenna meen jutteleen jonkun naisen kanssa miun harjotteluiden tavoitteista, nii sitten saan tietää ihan kunnolla että mitä saan tehdä ja missä työskennellä. KCN sairaala on tossa ihan vieressä, muut sairaalat kanssa aika lähellä, mutta koululta saa kuljetuksen niihin. Kuljetusmiehet taitaa olla vähän laiskanpuoleisia, tänään ainakin kuljetus tuli about 20-30min myöhemmin kun oli sovittu. Ei minuu kyl yhtään haittaa, it's just life!

Ulkona on muuten aika ihanan lämmin, varmaan n.30°C! Huomenna mekon ostoon!